1.2 URAOHJAUS

1.2. Uraohjaus

(kuvat löytyvät alkuperäisistä tiedostoista Trellosta tms.,)

2 Työn opinnollistaminen ja työelämälähtöiset oppimisympäristöt (Marin & Petran osuus)

Perehtykää käytäntöihin, joissa opintoja henkilökohtaistetaan, aiemmin hankittua osaamista tunnistetaan ja tunnustetaan ja työtä opinnollistetaan.

Työn opinnollistaminen

Työn opinnollistaminen on vaihtoehtoinen tapa opiskella, jossa tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan tekemällä työtä, joka palvelee työssäkäyvän opiskelijan ammatillista kehittymistä ja tutkintoon valmistumista.

Alla olevan kuvan 1 mukaisesti opiskelijalle voi muodostua opinnoissa hyväksyttävää osaamista ajallisesti eri vaiheissa. Sitä voi olla olemassa etukäteen, joko aikaisempien opintojen tai työkokemuksen muodossa. Tällöin aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan esimerkiksi hyväksilukemalla aiempia opintoja tai vaihtoehtoisesti esim. yrittäjyyden myötä kartutettua osaamista verrataan opintojaksojen sisältöihin ja korvataan osa tai kokonainen kurssi näin. Tällöin puhutaan “ahotoinnista” aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta/tunnustamisesta (AHOT) opinnoissa.

Kun opiskelijalle syntyy osaamista työstä oppimalla opiskeluaikana, osaamisen kehittymisen prosessi poikkeaa totutusta. Yleensä korkeakouluopinnoissa edetään teoriasta käytäntöön, mutta työstä oppiminen antaa mahdollisuuden edetä käytännöstä teoriaan. (Xamk, Staff- intranet)

Työn opinnollistaminen on opiskelijan reaaliaikaisesti tekemän työn muuttamista opiskelijan opintosuorituksiksi. Oppilaitoksen järjestämään koulutukseen, opintokokonaisuuksiin tuodaan osaamista, joka on hankittu työpaikoilla, joko työtä tekemällä tai työpaikkojen koulutuksissa. Opintosuunnitelmien asettamia tavoitteita verrataan työssä saavutettuun osaamisen ja arvioidaan opintojakson kriteerien mukaisesti. (Xamk, Staff- intranet)

Työn opinnollistaminen noudattaa Borzakin (1981) ajatusta kokemusperäisestä oppimisesta. Sen mukaan kokemuksellisessa oppimisessa opiskelija on suorassa vuorovaikutuksessa opiskeltavan asian kanssa sen sijaan, että hän pohtisi sen kokeilemista tai mahdollisuutta tehdä jotain sen suhteen (esim. teorian perusteella).

Työstä oppiminen perustuu Kolbin kokemuksellisen oppimisen malliin joka on esitetty alla olevassa kuvassa 2. Kolbin alkuperäisessä mallissa on neljä osiota: kokemuksen suunnittelu (plan), konkreettinen kokeileminen (test), reflektointi (reflect) ja kokemuksen yhteenveto (conclude) (Smith, 1996).

Kuva 2. Kolbin kokemuksellisen oppimisen malli ammattikorkeakoulussa (Xamk, Staff- intranet).

Ainakaan aloittelevalle opettajalle työn opinnollistaminen ei ole välttämättä kovin helppoa. Xamkilla aiheesta on aiemmin pidetty koulutusta ja yhteisiä workshoppeja mm. Haaga-Helian Hannu Kotilan johdolla. Kotila (Kotila & Mäki 2015) on listannut opinnolistamiseen liittyviä haasteita sekä opettajan, opiskelijan että työelämän näkökulmasta. Opettajan haasteet on lueteltu kuvassa 3. Itselleni hankalimmalta tuntuu tällä hetkellä keskimmäinen kohta, eli miten kuvata opiskelijoille vaihtoehtoiset tavat toteuttaa opintojakso. Tällä hetkellä meidän yksikössämme turvaudutaan pitkälti siihen, että todetaan opiskelijoilla olevan tämä mahdollisuus, josta henkilökohtaisesti voidaan keskustella lisää. Oleellista on kuitenkin opiskelijan oma aktiivisuus, oma-aloitteisuus ja ymmärrys sen suhteen, mitä ollaan oppimassa ja mitä hän kenties jo osaa tai esim. tekee käytännön työssään.

Kuva 3. Opettajan haasteet opinnollistamisessa (Kotila & Mäki 2015).

Kotilan ja Mäen (2015) mukaan Opettajan pohdittava oman opintokokonaisuuden kannalta seuraavia asioita:

• Miten opinnollistamista voisi toteuttaa omassa opintokokonaisuudessa?
• Miten toteutetaan
• Dokumentointi
• Näyttö
• Arviointikeskustelu
• Opintopisteiden kirjaaminen?
• Mitä ongelmakohtia tai ratkaisuja prosessiin liittyy?

Case: Asiakaslähtöinen markkinointi -kurssi: Osaamisen näyttäminen, AHOT

Tradenomiopiskelijani Kaisa (nimi muutettu), on pyytänyt aikaisemman osaamisensa hyväksilukemista liittyen markkinoinnin peruskurssiin (5op). Kaisa perustelee pyyntöään sillä, että hän on toiminut ennen tradenomiopintojen aloittamista erilaisissa markkinoinnin koordinointitehtävissä, mm. tapahtumajärjestelyihin, asiakasrekistereiden ylläpitoon ja asiakashankintaan liittyen. Lisäksi hän on perustamassa omaa verkkokauppaa, jota varten hän on tehnyt liiketoimintasuunnitelman.

Kurssin osaamistavoitteet ovat seuraavat:

Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa: tunnistaa asiakaslähtöisyyden merkityksen markkinoinnissa selittää asiakaslähtöisen markkinoinnin tavoitteet ja tehtävät selvittää markkinoinnin ulkoisen toimintaympäristön osatekijät ja niiden vaikutuksen markkinoinnin suunnittelussa. Opiskelija osaa analysoida asiakkaan ostokäyttäytymiseen vaikuttavia seikkoja, selittää segmentointiperusteet ja niiden käytön kohdemarkkinoiden valinnassa sekä selittää tuote-, hinta-, saatavuus- ja viestintäratkaisuihin liittyvät käsitteet, keinot ja tavoitteet. Hän osaa arvioida asiakaspalvelun ja henkilöstön merkityksen markkinointimixissä ja suunnitella perustellut kilpailukeinoratkaisut ottaen huomioon tuotteen elinkaaren vaiheen, markkinoinnin tavoitteet ja eettiset seikat.

Kaisan kertomuksen perusteella arvioin, että perusteluja ainakin osittaiselle ahotoinnille on. Pyydän Kaisaa tekemään sähköisen hakemuksen koulumme järjestelmän kautta. Siihen tulee liitteeksi työtodistukset, liiketoimintasuunnitelma sekä Kaisan oma näkemys siitä, miten aiempi kokemus vastaa kurssin sisältöjä. Kaisan hakemuksen saatuani käyn tarkemmat tiedot liitteineen läpi, ja opettajana huomaan, että muuten kurssin sisältöön liittyvät osaamistavoitteet täyttyvät, mutta segmentoinnista Kaisalla ei ole kokemusta. Segmentointi on yksi markkinoinnin peruskäsitteistä joka on hallittava peruskurssin jälkeen. Keskustelemme Kaisan kanssa lisää, ja sovimme että kurssi voidaan ahotoida muilta osin, mutta segmentointiin liittyen hänen on tehtävä ylimääräinen harjoitustehtävä jossa hän ottaa selvää käsitteestä ja sen soveltamisesta.

Kyseinen ahotointi tapahtui tässä hyvin suoraviivaisesti lähinnä dokumenttien perusteella. Ahotoinnin voisi kuitenkin suorittaa myös muulla tavalla. Todentamisessa voidaan käyttää esimerkiksi todistuksia, tenttejä, portfolioita, esseitä, haastatteluja tai muita soveltuvia menettelyjä. Hyvä lähtökohta on miettiä, mikä osaamisen näyttötapa soveltuu tiettyyn opintokokonaisuuteen ja opiskelijan elämäntilanteeseen. Mitään yksiselitteistä lomaketta tai universaalia ohjeistusta ei ole olemassa. Arvioitsija päättääkin, mikä menettely soveltuu parhaiten osaamisen todentamiseen. Käytettäviä arviointimenetelmiä voi olla useita. (Tunnista Osaaminen, ei sivunumeroa).

Arviointiin liittyen löysin kyllä paljon yleisluontoista tekstiä ja lomakkeita, mutta en selvää ohjeistusta siitä, miten numeraalinen arviointi tapahtuu.

Lopuksi vielä Laurean video Työn opinnollistamisesta

Työelämälähtöiset oppimisympäristöt

Työelämälähtöiset oppimisympäristöt

Muuttuva yhteiskunta, tulevaisuuden toimintaympäristöt sekä muuttuvat työelämän tarpeet ja osaamisvaatimusten muutokset ovat johtaneet työelämälähtöisyyden korostamiseen eri koulutustasoilla. Valtioneuvoston hyväksymän koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti koulutuksen pitää paremmin vastata työelämään mm. vahvistamalla opiskelijoiden suhteita työelämään. Yhtäältä pyrkimykset ovat siis tuottaa eri koulutusaloille tietoa työelämästä ja toisaalta pyrkimykset nostaa ammatissa toimivien ihmisten osaamistasoa ja tätä kautta lisätä kansainvälistä kilpailukykyä.

Työelämälähtöisyydellä tarkoitetaan koulutuksen ja työelämän yhteistyöhön perustuvia, eri tavoin toteutettuja toimintatapoja, joilla parannetaan valmistuvien työllistymismahdollisuuksia ja varmistetaan, että koulutus vastaa työelämän vaatimuksia (esim. Tynjälä ym. 2004, 6-7.)

Tynjälän ym. mukaan (2004, 6) työelämälähtöisyys-termi koulutukseen liitettynä käsitteenä saattaa antaa hieman vääristyneen kuvan siitä, että kyseessä olisi pelkästään työelämän tarpeista lähtevä koulutus. Näin ei kuitenkaan ole, ja tämän vuoksi toisinaan käytetään termiä työelämäläheisyys. Terminologiasta huolimatta työelämälähtöisyydellä tarkoitetaan koulutusta, joka järjestetään läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa. Itse asiassa koulutuksen tehtävänä on myös kyseenalaistaa ja tarkastella kriittisesti työelämän olemassa olevia käytänteitä.

Työelämälähtöisyyttä voidaan toteuttaa eri tavoin. Koulutuksessa voidaan esimerkiksi lähteä liikkeelle työelämän tarpeista, koulutusta voidaan toteuttaa osittain työelämässä esim. harjoitteluissa, projekteissa tms. tai koulutus voidaan toteuttaa siten, että opiskelijat ovat opintojensa aikana työsuhteessa ja koulutus toteutetaan yhteistyössä oppilaitoksen ja työpaikan kanssa. Myös esimerkiksi työn ohella suoritettavat ammatillisen opettajan opinnot edustavat hyvin pitkälle työelämälähtöisyyttä.

Siitä huolimatta, että työelämälähtöisyys korostaa vahvasti työelämän ja koulutuksen järjestäjän yhteistyötä, ei sitä pidä sotkea pelkkään työssä oppimiseen. Työssä oppiminen ilman suunnitelmallisuutta ja pedagogista ohjausta on satunnaista ja suunnittelematonta, jossa voidaan oppia asioita joita ei ole tarkoituskaan oppia. Kehittyäkseen asiantuntijaksi edellytetään teoreettisen ja käytännöllisen tiedon sekä reflektiivisyyden integroitumista joustavaksi toimintaperustaksi (Tynjälä ym. 20014, 8). Näin ollen työelämälähtöisen koulutuksen keskeinen kysymys on se, miten teoriaa ja käytäntöä pystytään yhdistämään ja samalla kehittämään opiskelijan itsesäätelytaitoja (mt. 8). Työelämämuutosten myötä yhdeksi ammattilaisen keskeiseksi ominaisuudeksi on noussut syvällinen ja laaja-alainen työprosessitietämys, jossa ymmärretään ja suhteutetaan toisiinsa sekä omat että koko organisaation työprosessit. Esimerkkinä Tynjälä ym. esittelevät työelämälähtöisen koulutuksen kaltaisen oppimistehtävän, jossa opiskelijan tulee tarkastella omaa työtään ja työpaikkansa toimintaa erilaisten teorioiden valossa ja tämän lisäksi arvioida omaa toimintaansa.

Työn ja koulutuksen yhdistämisestä Tynjälä ym. (2004, 8) esittelevät viisi erilaista mallia, jotka ovat:

• Perinteinen malli, jossa opiskelijat vain menevät työelämään. Oppiminen tapahtuu mallissa automaattisesti.
• Kokemuksellinen malli, jossa työkokemusta pohditaan ja reflektoidaan tietoisesti.
• Avaintaitomalli, jossa painotetaan työelämän kannalta keskeisten avaintaitojen hankkimista.  
• Työprosessimalli, jossa tavoitteena on omien työtehtävien ymmärtäminen osana laajempia työ- ja tuotantoprosesseja. Tarkoituksena on oppia taitoja, jotka auttavat toimimaan erilaisissa työympäristöissä.
• Konnektiivinen eli yhdistävä malli yhdistelee sekä oppilaitoksessa että työssä tapahtuvaa oppimista. Mallin mukaisesti formaali ja informaali oppiminen pyritään tarkoituksella yhdistämään toisiinsa. Työelämäyhteistyö otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon koko opetussuunnitelmassa. Tavoitteena on tukea sekä käsitteellistä oppimista ja taitoja, jotka auttavat toimimaan erilaisissa työympäristöissä. Tämän vuoksi teoriatietoa sovelletaan käytännössä ja työkokemusta reflektoidaan teoreettisen tiedon valossa.

Esitellyistä malleista konnektiivinen malli on asiantuntijuuden kehittämisen kannalta toimivin mm. juuri sen takia, että siinä oppilaitoksessa tai työpaikalla tapahtuvaa oppimista ei nähdä toisistaan erillisinä.

Toimiakseen työelämälähtöisyys edellyttää yhteistyöperiaatteiden sopimista. Esimerkiksi voidaan joutua pohtimaan onko yhteistyön ensisijaisena tavoitteena yksilön oppiminen vai työelämän saama hyöty vai kenties näiden yhdistelmä. On myös mahdollista, että joidenkin työpaikkojen kehittämistarpeet ovat niin omintakeisia, että niitä koulutuksen lähtökohtana käyttämällä ei tuoteta opiskelijalle yleisiä taitoja.

Tynjälän ym. mukaan työelämälähtöisyyden suurin haaste on kuitenkin pedagogiikka. Kun toimitaan työelämän ja koulutuksen rajapinnalla, eivät perinteiset opetusmenetelmät ole riittäviä, vaan tarvitaan pedagogiikkaa, joka auttaa teorian ja käytännön toisiinsa kytkemistä sekä itsesäätelytaitojen ja kriittisen ajattelun kehittämistä sekä yleisten taitojen ja alakohtaisen tiedon oppimisen integroimista (mt. 10).

Työelämälähtöisen koulutuksen tärkeinä pedagogisina periaatteina voidaan Tynjälän ym. mukaan (s. 13–14) pitää seuraavia:

1. yleisvalmiuksien oppimisen integrointi alakohtaisten tietojen ja taitojen opiskeluun
2. aktiivinen oppiminen ja oppimisprosessin tukeminen
3. sosiaalinen vuorovaikutus opiskelijoiden ja opettajien tai eksperttien ja noviisien välillä sekä opiskelijoiden kesken
4. sekä yksilöllisten että yhteistoiminnallisten työmuotojen käyttäminen
5. teorian ja käytännön integrointi kytkettynä itsesäätelytaitojen kehittämiseen
6. todellisen elämän ongelmien käsittely
7. painotus tietojen käsittelyssä ja taitojen harjoittamisessa, ei niinkään “päähän pänttäämisessä”
8. erilaisten opiskelumuotojen soveltaminen ja yhdistäminen
9. oppimisen arvioinnin kytkeminen oppimisprosessiin ja itsearvioinnin kuuluminen osana arviointiin

Edellä esitettyyn konnektiiviseen eli integratiiviseen pedagogiikkaan voi tutustua monissa Tynjälän teksteissä, mm. täältä: http://www.helsinki.fi/okl/opetusharjoittelu/Integrative%20pedagogy-opetusharjoittelusymposiumi.pdf.

------------------------

1.2 URAOHJAUS (yhdessä vertaistukiryhmässä)

3. Työelämätaidot sekä yrittäjämäinen toimintatapa (Enni Mörk)

Laukian, Isacssonin, Mäen ja Teräksen (2015, 5) mukaan ammatillinen koulutus kokee muutoksia, tutkinnot uudistuvat ja niiden kautta hankittu osaaminen uudistuu. Muutokset vaikuttavat paitsi opiskelijan arkeen, myös opettajan työhön ja opetettaviin sisältöihin.

Muutokset toteutuvat, jotta ammatillinen koulutus tulee vastaisuudessakin vastaamaan jatkuvasti uudistuvan työelämän osaamisvaatimusten tarpeisiin. Painotukset opetuksessa liittyvät yhä enemmän ajankohtaisiin teemoihin, kuten yrityspedagogiikkaan sekä opiskelijoiden valmistumista edesauttaviin menetelmiin, jotka usein liittyvät paitsi elämänhallintaan, myös työelämätaitoihin.

Työelämätaitoja tarvitaan siirryttäessä työelämään, kun taas tutkinto opiskellaan lähinnä tulevaa ammattia varten. Työelämään siirryttäessä ihminen alkaa kehittää ammattiin liittyviä taitoja, kuten ammattiosaamista. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa työelämätaito, vaan työelämätaitoja ovat myös tietyt ominaisuudet, kuten asenne, oma-aloitteisuus ja vuorovaikutus. Näitä edellä mainittuja ominaisuuksia arvostetaan työelämässä paljon. Hyvän asenteen omaaminen, oma-aloitteisuuteen taipuisuus sekä hyvät sosiaaliset taidot ovat myös asioita, jotka liittyvät oman elämän hallintaan ja suunnitteluun. Yhtä lailla työelämätaitoihin liittyvät seuraavat asiat, kuten työpaikan hakemisen osaaminen, työsopimuksen keskeisten asioiden ymmärrys sekä työturvallisuudesta huolehtiminen. (Duunitori, 2013, Keuda, n.d.)

Työnantaja arvostaa innostunutta työntekijää, joka haluaa oppia uutta ja näkee asiat mahdollisuutena kartoittaa kokemusta. Työelämätaitoihin kuuluu myös hyvän vaikutuksen tekeminen työnantajaan. Yksi olennaisista työelämätaidoista on lisäksi vuorovaikutustaitojen hallitseminen, mikä tarkoittaa kykyä tulla sosiaalisesti toimeen toimeen muiden ihmisten kanssa. Sosiaalisella toimeentulemisella tarkotietaan mm. kommunikointia ja kuuntelemista, tuen osoittamista, sekä keskustelun aloittamista ja jatkamista (Duunitori, 2013.)

Työelämätaitoihin kuuluu oleellisesti oman ammattitaidon kehittäminen. Ammattitaito koostuu koulutuksesta ja kokemuksesta, sekä niiden kautta opituista asioista, saadusta tiedoista ja taidoista. Ammattitaitoon kuuluu myös luotettavuus, rehellisyys, toisten kunnioittaminen, tukeminen ja kuunteleminen, sekä hyvät käytöstavat. Oleellisena asiana työelämätaitoihin lukeutuu se, että osaa työskennellä omassa työtehtävässään.

Työntekijän hyviä ominaisuuksia ovat mm. kyky oppia uutta ja itsensä kehittäminen. Nykyisin ja myös tulevaisuudessa hyvät tietotekniset valmiudet, median tuntemus sekä kommunikaatiotaidot ovat arvokkaita työelämätaitoja, sillä tällä hetkellä näitä asioita arvostetaan työelämässä. (Duunitori 2013, Keuda n.d., Työelämätaidot 2015.)

Yllä mainitut asiat liittyvät oleellisesti siihen, että valmistuttuaan työntekijä pääsee töihin, tai alkaa työskennellä yrityksessä. Soinisen ja Lepänjuuren (2014,147) mukaan työelämätaidot liittyvät kuitenkin myös oleellisesti yrittäjyyteen. Tavoitteena on, opettajankoulutuksessa opiskeleva opettaja ymmärtää, että yrittäjyyskasvatus ei jää pelkästään tiettyjen sisältöjen määrittelyyn ja niiden hallintaan, vaan oppilaille tulee myös tarjota yrittäjäkasvatusta tukevia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä. Vaikuttava yrittäjyyskasvatus on siis lähtöisin opettajasta ja oppilaitoksesta, eikä vain oppilaille määritellyistä sisällöllisistä tavoitteista.

Miten nuorten työelämätaitoja voidaan parantaa? Aunolan ja Laukkasen (2015, 3) mukaan yhteiset tutkinnon osat -uudistuksen myötä määriteltiin kaikille aloille pakollisiksi uusia opintoja ja niiden osa-alueita. Näitä ovat mm. yrittäjyys ja yritystoiminta sekä työelämätaidot.

Esimerkiksi Keuda mahdollistaa erinomaisen polun yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille. Keudan Osuuskunta Yrittämö mahdollistaa Keudan perustutkintojen ja ammatti- ja erikoisammattitutkintojen opiskelijoille mahdollisuuden kokeilla yrittäjyyttä. Osuuskunta Yrittämön avulla opiskelija pääsee testaamaan oman liikeidean kantavuutta ja samalla Keuda tukee yrittäjyyttä ja opettaa työelämätaitoja. Lisää tietoa Osuuskunnasta löytyy täältä.

Lähde:

Aunola, U., Laukkanen T. 2015. Yhteiset tutkinnon osat. Opetushallitus. Viitattu 13.6.2017. http://www.oph.fi/download/164984_04_YhTutkinnonOsat120215tl_ua.pdf

Keuda. N.d. Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen. Keuda.fi. Viitattu 12.6.2017. https://www.keuda.fi/hakijalle/nuorten-koulutus/opetussuunnitelmat/yhteiset-tutkinnon-osat/yhteiskunnassa-ja-tyoeelaemaessae-tarvittava-osaaminen/, työelämätaidot

Keuda. N.d. Osuuskunta Yrittämö. Keuda.fi. Viitattu 13.6.2017. https://www.keuda.fi/yrittamo/

Laukia, J., Isacsson, A., Mäki, K. & Teräs, M. (toim.) 2015. Katu-uskottava ammatillinen koulutus - Uusia ratkaisuja oppimiseen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Viitattu 13.6.2017. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/hh_katu-uskottava_verkko2.pdf

Manai, A. 2013. Työelämätaidot takkuavat? Duunitori. Viitattu 12.6.2017. https://duunitori.fi/tyoelama/tyoelamataidot-takkuavat/

Soininen, L., Lepänjuuri A. 2014. Yrittäjyys osaamisen, ohjaamisen ja opettajuuden kysymyksenä. Teoksessa Seikkula-Leino J., Tiikkala, A. & Yöntilä, L. (toim.). 2014. Yrittäjyyskasvatusta suomalaiseen opettajankoulutukseen ja opetukseen! YVI-hankkeen hedelmiä vuosilta 2010-2014. Turun normaalikoulun julkaisuja 1/2014. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/103005/YVI-hanke_julkaisu_lowres_18%2012%2014.pdf?sequence=2

Työelämätaidot. 2015. Porin kaupungin Peda.net-sivut. Viitattu 12.6.2017. https://peda.net/pori/perusopetus/pl7/kuninkaanhaan-koulu/oppiaineet2/arkisto/lukuvuosi-2015-2016/yhteiskuntaoppi/yhteiskuntaoppi-9a/nt2/tt

Yrittäjämäinen toimintatapa (Enni) 

(entrepreneurial activity, entrepreneurial behavior)

Yrittäjämäisellä toimintatavalla tarkoitetaan aktiivista, valpasta, omaehtoista, kokonaisvaltaista ja motivoitunutta toimintaa yrittäjyyden, työtehtävien ja muiden elämänalueiden osalta. Käytännössä yrittäjämäinen toimintatapa liittyy siis oman elämän hallintaan ja siihen liittyviin taitoihin. Jokainen on vastuussa omasta elämästään.

Yrittäjämäinen työtapa liittyy oleellisesti oman elämän suunnitteluun ja näiden tuloksena voi saavuttaa samanlaisia valmiuksia, joita yrittäjyydessä tarvitaan. (Opetin 2015, YVI n.d.)

Lotta Viljamaa ja Johanna Moisio (2015, 10) kuvaavat, että yrittäjämäisellä toimintatavalla tarkoitetaan ”kokonaisvaltaista yrittäjämäistä asennetta, luovuutta, oma-aloitteisuutta ja vastuunottokykyä”. Yrittäjämäinen toimintatapa eroaa yritystoiminnan käsitteestä siten, että sillä tarkoitetaan yrittäjämäisten taitojen ja valmiuksien ylläpitoa, joita tarvitaan yritystoiminnan ohella muillakin elämänalueilla.

Yrittäjämäinen toimintatapa on merkittävä osa yrittäjyyttä ja se liittyy oleellisesti yrittäjäkasvatuksen tavoitteisiin. Se, miten oppilas tai opiskelija kehittää omaehtoista toimintaa, on riippuvainen kodin tai oppilaitoksen toiminnasta. Koti ja koulu voivat omalla toiminnallaan kehittää oppilaiden omaehtoista toimintaa. Yrittäjämäisen toimintatavan kehittäminen tulee ottaa huomioon ja tähän voidaan vaikuttaa kiinnittämällä huomiota oppimisen näkökulmiin ja tapoihin (YVI n.d.).

Lähde:

Pihlas, N. 2015. Uusi oppiaine opettaa elämänhallintaa ja vastuuta. Opetin.fi. Viitattu 12.6.2017. https://www.opetin.fi/uusi-oppiaine-opettaa-elamanhallintaa-ja-vastuuta/

Yrittäjämäinen toimintatapa. N.d. YVIstä energiaa yrittäjyyskasvatukseen. Viitattu 12.6.2017. http://www.yvi.fi/sanakirja/320-yrittajamainen-toimintatapa-entrepreneurial-activity-entrepreneurial-behavior

Viljamaa L. ja Moisio J. 2015. Yrittäjyyden ja yrittäjämäisen asenteen tukeminen suomalaisessa korkeakoulussa. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän muistioita ja selvityksiä 2015:17. Viitattu 13.6.2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75160/tr17.pdf

Ekstra ja lähteet:

Opintojen henkilökohtaistaminen

Työssäoppiminen

Työssäoppiminen kuuluu ammatilliseen koulutukseen ja työssäoppiminen suoritetaan työpaikoilla. (OAJ, n.d). Työssäoppiminen ei osaamisperustaisen lähtökohdan mukaan ole enää aikasidottua, vaan opettaja arvioi osaamisen työssäoppimisjakson päätteeksi (tai jos työssäoppimiseen kuuluu näyttö). Kaikkiin ammatillisiin opintoihin kuuluu työssäoppimista, mutta työssäoppimisen laajuus voi vaihdella opiskelijakohtaisesti. Työssäoppiminen on tavoitteellista ja tukee työelämälähtöisyyttä (OAJ, n.d.)

Työssäoppimisesta tehdään sopimus koulun ja yrityksen välille lain (630/1998, 16 §) mukaan. Työssäoppimisjaksolle tehtävään sopimukseen kirjataan työssäoppimisen ajankohta, osapuolten tehtävät, opiskelijan ohjaukseen liittyvät tiedot ja mahdolliset kulut, jotka kohdistuvat työnantajaan (esim. ruokailu). Työssäoppimista ohjaava opettaja on yhteydessä työssäoppimispaikkaan ja opiskelijaan työssäoppimisjakson aikana ja ohjaa, seuraa ja arvioi opiskelijan oppimista ja osaamista, kuten myös työssäoppimispaikan soveltuvuutta ja arvioinnin kriteereiden toteutumista työpaikalla. Opettaja, opiskelija ja ohjaaja ovat myös mukana arvioimassa ammattiosaamisen näytön, jos sellainen kuuluu työssäoppimiseen (Oppiminen työpaikalla, 2014.)

Oman kokemukseni mukaan työssäoppimisjaksosta ei useimmiten tehdä erikseen arviointia, vaan arviointi liittyy kokonaisuuteen, johon työssäoppiminen kuuluu. Ammattioppilaitoksissa on kuitenkin eroja, sillä jotkut tekevät oman organisaation mukaisia väliarviointeja.  Ammattiosaamisen näytön arvosanaan sisältyy kuitenkin myös työssäoppimispaikalla toimiminen.

Omassa organisaatiossani toimimme myös niin, että opintokokonaisuuden valmistuessa annamme opiskelijalle kokonaisuudesta saman arvosanan kuin ammattiosaamisen näytöstä. Näyttö ja kokonaisarvosana siis kirjataan arviointeihin erikseen (näyttötodistus ja tutkintotodistus), mutta niiden arvosanat ovat yleisesti samat perustutkinnoissa.

Laajennettu työssäoppiminen

Opintojen henkilökohtaistamiseen voi liittyä myös laajennettua työssäoppimista, jossa opiskelija suorittaa isompia osia tutkinnosta työssäoppimispaikalla. Opiskelijan on ,mahdollista suorittaa opintonsa laajennetussa työssäoppimisessa, joka sovitaan erikseen opettajan, opiskelijan ja työssäoppimispaikan kanssa. Työssäoppimisen laajuus riippuu koulutuksen sisällöistä ja siitä, miten ne toteutuvat työssäoppimispaikalla. Käytännössä, jos työpaikka pystyy vastaamaan kaikkiin osaamistavoitteisiin ja ammattitaitovaatimuksiin, voi opiskelija suorittaa kaikki ammatilliset tutkinnon osat laajennetussa työssäoppimisessa. Tällöin opiskelija suorittaa koululla ainoastaan yhteiset tutkinnon osat.

Oppiminen työpaikalla -sivustolla (2015) kerrotaan, että toteutustavoitteena laajennettuun työssäoppimiseen ovat mm. yksilöllisten opintopolkujen tukeminen, koulutuksen ja työn vuorottelun lisääminen opetuksessa sekä työelämään siirtyminen tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Käytännössä omassa työssäni olemme toteuttaneet laajennettua työssäoppimista siten, että keskustelemme työssäoppimispaikan kanssa opiskelijan työtehtävistä ja vertaamme niitä tutkinnon perusteisiin. Jos kriteerit toteutuvat työpaikalla, opiskelija näyttää osaamisen ammattiosaamisen näytöllä heti, kun vaadittu osaamistaso on saavutettu. Jos kaikki osiot eivät toteudu yhdessä työssäoppimispaikassa, opiskelija suorittaa loput osat oppilaitoksessa tai toisessa työssäoppimispaikassa. Jos näytön arvosana ei ole hyväksytty, opiskelija täydentää näyttöä vaaditulla tavoin.

Omassa työssäni olen huomannut, että joskus opiskelija saa palkkaa työpaikalta. Laajennettu työssäoppiminen on kuitenkin palkatonta, elleivät yritys ja opiskelija keskenään sovi opiskelijalle maksettavasta palkasta. Työssäoppimisesta tehdään sopimus koulun ja yrityksen välille. Jos opiskelija saa palkkaa, sopii hän yrityksen kanssa asiasta erillisellä työsopimuksella.

Työssäoppimisjaksoon kuuluu ohjaava opettaja, joka on yhteydessä työssäoppimispaikkaan ja opiskelijaan säännöllisesti. Ohjaaja ohjaa, seuraa ja arvioi opiskelijan oppimista. Laajennetussa työssäoppimisessa toimitaan samoin periaattein kuin lyhemmässä työssäoppimisjaksossa. Sopimukset ovat samanlaiset, ainoastaan työssäoppimisjakson pituus on usein pidempi, tai opiskelija opiskelee työssäoppimispaikalla, vaikka muu ryhmä opiskelee koulussa.

Omassa työssäni olen toiminut siten, että laajennetun työssäoppimisen arvioinnissa mukana ovat olleet opettaja, opiskelija ja ohjaaja. Useimmiten tavoitteena on ollut, että opiskelija suorittaa jonkin tietyn kokonaisuuden valmiiksi laajennetussa työssäoppimisessa. Tällöin työssäoppimisen arviointi onkin siis ammattiosaamisen näytön arviointitilaisuus (kolmikantakeskustelu).

Käytäntöön on muistaakseni tulossa muutoksia reformin yhteydessä, mutta tällä hetkellä voimassa olevien ohjeistusten mukaan arvioinnista päättää opettaja yhdessä työelämän edustajan kanssa. Ohjaaja antaa näytön arviointilomakkeeseen oman arvionsa, ja myös opiskelija arvioi omaa osaamistaan. Jos arvosanassa on epäselvyyksiä, tai ohjaaja ei ole kunnolla tietoinen arviointikriteereistä (tai muuten sopimaton päättämään arvosanasta), arvosanasta päättää loppupeleissä toimielin, eli opettaja (OPH, 2015). Tulevissa muutoksissa esimerkiksi opiskelijan oma arviointi saattaa jäädä pois ammattiosaamisen näytön arviointilomakkeesta. Asia on sikäli mielenkiintoinen, sillä opiskelijan omaa itsearviointia on korostettu ammatillisessa koulutuksessa viime vuosina.

Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen

Opetushallituksen mukaan (2015, 1) laki (630/1998, muutokset 787/2014 ja 246/2015) 30 § määrittelee ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevalle opiskelijalle oikeuden aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, mikäli aiemmin hankittu osaaminen vastaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita. Opiskelija on itse velvollinen toimittamaan tarvittavat dokumentit koulutuksen järjestäjälle aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista varten.

Aiemmin hankittua osaamista voidaan tunnustaa Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan (2015, 1) mm. tutkinnon osien kokonaisuuksiin tai tutkinnon osiin sen mukaan, miten paljon osaamista ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden mukaisesti opiskelijalla on. Opintojen tunnistamisesta ja tunnustamisesta vastaavat yleensä opinto-ohjaaja sekä ammatillinen opettaja.

Kokemuksen perusteella Keudassa on toimittu siten, että lukio-opinnot tunnistetaan yhteisiin tutkinnon osiin opinto-ohjaajan toimesta ja ammatilliset opinnot tunnistetaan ammatillisiin tutkinnon osiin ryhmänohjaajan / vastuuohjaajan tai ammatillisen opettajan toimesta.

Lähteet

Opetushallitus. 2015. Arvioinnin opas. Viitattu 12.6.2017. http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf

Opetushallitus. 2015. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mitoituksen periaatteet ja arvosanojen muuntaminen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Viitattu 14.6.2017. http://www.oph.fi/download/162816_93_011_2014_muu_maarays_01082015.pdf

Opetusalan Ammattijärjestö. N.d. Toisen asteen koulutus. Tulostettu 14.6.2017 https://www.oaj.fi/cs/oaj/toisen%20asteen%20koulutus

Oppiminen työpaikalla. 2014. Laajennettu työssäoppiminen. Viitattu 14.6.2017. http://www.edu.fi/tonet/kehittaminen_ja_laatu/kehittamistoiminnan_tuloksia/laajennettu_tyossaoppiminen

Oppiminen työpaikalla. 2014. Sopimukset. Tulostettu 14.6.2017. http://www.edu.fi/tonet/tyossaoppiminen/sopimukset

--------------------------------------

Osa 4 Yrittäjyyteen ohjaaminen ja ammatillisen opettajan yrittäjäosaaminen

Yrittäjyyteen ohjaaminen (Mia Kavasto)

Alustuksessani keskityn ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen, eli instituutioiden kykyyn ja taipumukseen ohjata opiskelijoita yrittäjyyden suuntaan. Käytän alustuksessani opetusministeriön vuonna 2015 teettämää tutkimusta, jossa on kysytty sekä yliopistoilta, että ammattikorkeakouluilta näiden panostuksesta yrittäjyyteen ohjaamisen suuntaan.

Yrittäjyyden tukemisen tausta koulutuksessa

Yrittäjillä on ollut Suomessa perinteisesti alhainen koulutustaso. Koulutustaso on noussut 1990-luvulta alkaen, mutta on yhä palkansaajia alhaisemmalla tasolla. Korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden tukeminen on ollut vahvasti esillä 2000-luvun politiikkatavoitteissa. Vuonna 2006 opetusministeriö asetti yhteistyössä silloisen kauppa-ja teollisuusministeriön kanssa työryhmän, joka linjasi seuraavan tahtotilan: ”jokaisessa korkeakoulussa on hyväksytty toimintatapa, jossa kannustetaan ja tarjotaan valmiuksia yrittäjän uralle, synnytetään innovaatioita ja luodaan edellytyksiä yritysten kasvulle”. (OpMin 2015, 8). Myös vuosina 2009, 2011 sekä 2015 on julkaistu korkeakoulupohjaiseen yrittäjyyteen painottavia ohjelmia ja vuonna 2014 Lappeenrannan yliopisto on teettänyt tutkimuksen, jossa selvitetään ohjelmien vaikutusta yrittäjyyteen. Selvityksestä kävi ilmi, että “yrittäjyyden tukeminen näkyy eri korkeakoulujen toiminnassa hyvin eri tavoin. Selvityksessä todettiinkin, että ennen uusien konkreettisten korkea-astetta koskevien yrittäjyystavoitteiden esittämistä korkeakoulujen nykykäytännöt on erikseen selvitettävä “ (OpMin 2015, 8).

Opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimus 2015

Opetus- ja kulttuuriministeriö teki siksi vuonna 2015 erikseen kyselyn ammattikorkeakouluille ja yliopistolle koskien yrittäjyyden tukemista korkeakouluissa (OpMin 2015, 9). Kysely lähetettiin kaikille suomalaisille opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluville korkeakouluille sekä lisäksi Maanpuolustuskorkeakoululle. Yhteensä kysely lähti 39:lle korkeakoulun (14 yliopistoa, 24 ammattikorkeakoulua sekä MPKK) rehtorille (OpMin 2015, 10). Kyselyn tuloksista on luettavissa seuraavia seikkoja:

Yrittäjyyden edistymistä seurataan korkeakouluissa vaihtelevasti. Sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot arvioivat väittämän ”korkeakoululla on toimintamallit opiskelijoiden yrittäjyystietojen, -taitojen ja -valmiuksien kehittymiselle” kohdalla, että kyseinen tavoite toteutuu korkeakouluissa keskimäärin hyvin tai erittäin hyvin, mutta toimeenpanossa on edelleen puutteita (OpMin 2015, 14). Kansainvälistymisessä yliopistoilla on suuria haasteita ottaa yrittäjyys huomioon ja myös ammattikorkeakouluilla on parantamisen varaa (OpMin 2015, 17).  Väitteen Korkeakoulu tukee vastavalmistuneiden yrittäjyyttä valmistumisen jälkeen (esim. tilojen käyttömahdollisuuksilla, koulutustarjonnalla)” kohdalla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vastaukset olivat samalla tasolla, matalia.

Ammattikorkeakoulujen vastaajat arvioivat muita useammin, että korkeakoulujen tuki yrittäjille ja yrittäjiksi aikovilla oli laajaa ja monipuolista (OpMin 2015, 19). Vaikuttaa tutkimuksen perusteella kaikenkaikkiaan siltä, että ammattikorkeakouluilla on vahvempi motivaatio huolehtia yrittäjyyteen panostamisesta ja yrittäjyyteen tukemisesta.

Yrittäjyyden tukemistapoja

Korkeakoulujen yrittäjyyden tukemistapoja listattiin seuraavasti: korkeakoulut tukevat yrittäjyyttä “tarjoamalla yrittäjyysopintoja ja integroimalla yrittäjyysopinnot osaksi tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmia. Yrittäjyysopintoja tarjotaan yliopistoissa yksittäisinä kursseina tai sivuaineopintoina (osassa jo mahdollista, osassa vasta tulossa kaikkien opiskelijoiden saataville 2016). Helsingin yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa yrittäjyyttä on mahdollista opiskella tohtoriksi asti. Lisäksi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on tarjolla yrittäjyyden 21 DI-ohjelma sekä yrittäjyyden maisteriohjelma. Kaksi yliopistoa toi vastauksissaan esille myös tohtorikoulutettaville tai kaikelle tutkimushenkilökunnalle tarjolla olevia yrittäjyys- ja liiketoimintakursseja. Yrittäjyyden kurssien lisäksi annettiin esimerkki yrittäjämäiseen toimintatapaan kannustavasta Master Class hyvä yhteiskunta -kurssista, joka toteutetaan HY:n ja LähiTapiolan yhteistyönä. Lisäksi useat yliopistot kertoivat vastauksissaan tukevansa yrittäjyyttä täydennyskoulutustarjonnallaan. Täydennyskoulutusta tarjotaan perus- ja toisen asteen opettajille yrittäjyyskasvatuksen opintoina sekä toisaalta myös yrittäjille ja PK-yrityksille suunnattuina täydennyskoulutusohjelmina” (OpMin 2015, 20-21).

Sekä korkeakoulut, että ammattikorkeakoulut kertovat tekevänsä yrittäjyyteen liittyviä tutkimuksia (OpMin 2015, 22). LUT on kehittänyt erikseen yrittäjyyskasvatuksen mittariston ja luonut niin ikään opettajille kehitetyn arviointivälineen, jolla opettaja voi mitata ja edistää yrittäjyyden edistämistoimiaan (OpMin 2015, 21). Monet yliopistot ilmoittivat tutkivansa yrittäjyyttä ja vielä kannustavansa tutkimustulosten laajaan hyödyntämiseen eri koulutusaloilla (OpMin2015, 21). Ammattikorkeakoulut ilmoittivat panostavansa yrittäjyyteen TKI-hankkeilla, ja linkittämällä TKI-hankkeita myös opetukseen.

Yrittäjyyden esteet

Näkemykset yrittäjyyden esteistä olivat kouluissa samansuuntaisia: puutteellinen ymmärrys yrittäjyydestä ja kielteinen asenneilmapiiri yrittäjyyttä kohtaan nousivat keskeisiksi ongelmiksi. Lisäksi näkemys yrittäjyydestä on korkeakouluissa hyvin kapea. Tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilaiden yrittäjyysaikomukset laskevat ensimmäisen vuosikurssin jälkeen, jonka jälkeen opiskelijat eivät enää pidä yrittäjyyttä varteenotettavana vaihtoehtona (OpMin 2015, 22). Etenkin yliopistossa opiskelijan on ollut vaikeaa sisällyttää yrittäjyysopintoja opintosuunnitelmaansa. Yrittäjyysopintojen on pelätty olevan jotain ylimääräistä, joka hidastaa valmistumista (OpMin 2015, 22-23).

Esteenä yrittäjyyden edistämiselle on pidetty korkeakoulujen rahoitusmallia; nykyinen rahoitusmalli ei kannusta siihen, että tutkimustuloksia vietäisiin käytäntöön (OpMin 2015, 23). Korjauskeinoksi sekä yliopistot, että korkeakoulut toivoivat siemenrahoitusta valmistuville opiskelijoille ja muita yritysopiskelijoille suunnattuna rahoituskeinoja, sekä suoraa alkuvaiheen tukea aloitteleville yrittäjille. Vastauksissa pidetään tärkeänä sitä, että yrittäjyys saataisiin integroitua kiinteämmäksi osaksi korkeakoulujen toimintaa (OpMin 2015, 23).

Yrittäjämäinen yliopisto

Tutkimuksen perusteella muodostettiin korkeakoulujen viiden kärki yrittäjämäisen koulun kärki .“ Yrittäjämäinen yliopisto -luokkaan sijoittuu viisi itsearvioinnissa korkeimman vastaajakeskiarvon saanutta yliopistoa. Nämä yliopistot ovat Aalto-yliopisto, Hanken, LUT, TTY ja VY. Listaan lopuksi muutaman “yrittäjämäisen yliopiston” piirteen muihin kouluihin verrattuna: (OpMin 2015, 25)

• Korkeakoulun pedagogiset käytännöt tukevat yrittäjämäistä toimintatapaa
• Korkeakoululla on toimintamallit opiskelijoiden yrittäjyystietojen, -taitojen ja -valmiuksien kehittymiselle
• Yrittäjyys on osa korkeakoulun toimintatapaa: toteutuu vähintään tasolla 4, eli yrittäjyyden tukeminen tai yrittäjämäinen toimintatapa on käytäntö korkeakoulun kaikissa yksiköissä, mutta joitakin puutteita voi vielä olla havaittavissa
• Korkeakoululla on rakenne, yksikkö tai selkeä vastuunjako, jonka kautta yrittäjyystoimintaa johdetaan ja seurataan
• Korkeakoulun kansainvälistymisessä otetaan huomioon yrittäjyys
• Yrittäjyyden edistäminen on yksi keskeisimmistä tavoitteista korkeakoulun strategiassa ja korkeakoulun johto on sitoutunut yrittäjyyden edistämiseen
• Yrityshautomotoimintaa on jo tai sitä kehitetään aktiivisesti toimivammaksi. Kehitettävää on erityisesti yrityshautomotoiminnan suuntaamisessa opiskelijoiden lisäksi tutkijoille

Lähde: OpMin 2015: Yrittäjyyden ja yrittäjämäisen asenteen tukeminen suomalaisissa korkeakouluissa Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2015:17

Ammatillisen opettajan yrittäjäosaaminen (Mia Holi)

Tämän osion tarkastelussa käytän pohjana Turun yliopiston julkaisua, Yrittäjyyskasvatusta suomalaiseen opettajankoulutukseen ja opetukseen! YVI-hankkeen hedelmiä vuosilta 2010-2014. YVI-hankkeessa on tuotettu runsaasti yrittäjyyskasvatukseen liittyvää tutkimusta, jossa käsitellään laajasti yrittäjyyskasvatuksen eri osa-alueita. Tämä julkaisu on syntynyt halusta koota yhteen YVIn puitteissa tehdyn tutkimuksen ja käytännön kehittämistyön

tuloksia kaikkien opettajien, opettajankouluttajien sekä muiden yrittäjyyskasvattajien

käytännön tarpeisiin.

Olen itse opiskellut ammattikorkeakoulussa tradenomiksi erikoistuen pk-yrityksiin ja pohjaan tämän osion tarkasteluissa myös tuohon opiskeluaikaan.  Lähestyn  aihetta ammatillisen opettajan yrittäjäosaaminen paljolti myös opettajankoulutuksen näkökulmasta, koska siitä löytyy tällä hetkellä hyvää ja ajankohtaista tietoa. Selkeästi aihe on ajankohtainen ja tahtotila.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on määritellyt yrittäjyyskasvatuksen tahtotilaksi mm. eri toimijoiden välisen verkostoyhteistyön vahvistumisen, alueellisen ja paikallisen kehittämistyön edistämisen sekä yrittäjyyskasvatuksen aiempaa vahvemman näkyvyyden opetussuunnitelmissa, strategioissa ja kehittämissuunnitelmissa (Opetusministeriö 2009). Yrittäjyys on ollut mukana läpäisevänä teemana, elinikäisen oppimisen avaintaitona, myös ammatillisessa perustutkinnoissa jo vuonna 2012, jolloin yrittäjyysosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin liittyvät opinnot pystyivät muodostamaan oman kokonaisuutensa, tai niihin liittyvät ammattitaitovaatimukset pystyttiin sisällyttämään tutkinnon osien tavoitteisiin. (Opetushallitus 2012, 18.) Yrittäjyys ja aloitekyky on määritelty yhdeksi elinikäisen oppimisen taidoista ihan koko Euroopan tasollakin (ETF 2010; Euroopan komissio 2010; 2012a; 2012b; 2012c; 2013.) Kovasta tahtotilasta huolimatta, tutkimustulokset ovat osoittaneet, että yrittäjyyskasvatuksen toteutus on jäänyt vaillinaiseksi niin opetuksessa kuin opettajakoulutuksessa.

Yrittäjyyden eri muodot opetuksessa

Yrittäjyyttä pidetään laajana suhtautumis-, ajattelu- ja toimintatapana, mikä ilmenee monella eri tavalla ihmisen elämässä. Yrittäjyys jaetaan kolmeen eri muotoon: omaehtoinen, sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys. Nämä muodot luovat perustaa myös ammatillisen opettajan yrittäjäosaamiselle. Omaehtoinen yrittäjyys viittaa yksilön kokonaisvaltaiseen yrittäjämäiseen asennoitumiseen, toimintatapaan ja vastuun ottamiseen elämän eri osa-alueilla. Sisäisellä yrittäjyydellä voidaan viitata niin yksilön kuin organisaation yrittäjämäiseen toimintatapaan, kun ulkoinen yrittäjyys liittyy taas enemmän yritystoiminnan harjoittamiseen. Opetukseen sisällytettävä yrittäjyyskasvatus voi ilmetä sisäisen ja omaehtoisen yrittäjyydessä mm. oppilaan itsetuntoon ja motivaatioon liittyvien asioiden tukemisessa. Näitä asioita voisi olla mm. luovuus, riskinottokyky sekä vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimiskyvyn kehittämistä, tavoitteisiin asettamista ja yhdessä toimimista.  Ulkoisen yrittäjyyden tukeminen liittyy enemmän mm. liikeideoiden kehittämiseen sekä yrittäjyydestä ja työelämästä oppimiseen. (Yrittäjyyskasvatusta suomalaiseen opettajankoulutukseen ja opetukseen, 2010-2014, Turun yliopisto). Omasta opiskelusta mieleeni on jäänyt eniten ulkoisen yrittäjyyden opinnot. Kaksi muuta muotoa ei juurikaan ilmennyt tuohon aikaan ammattikorkean liiketalouden opinnoissa.

Ammatillisen opettajan yrittäjäosaaminen

Kuten Mia Kavasto aiemmassa osiossa yrittäjyyteen ohjaaminen totesi, että yrittäjillä on ollut Suomessa perinteisesti alhainen koulutustaso, perustuu mielestäni juuri siihen, ettei yrittäjyyttä ole osattu opettaa aiemmin ammatillisessa koulutuksessa.Yrittäjyys ei mielestäni ole myöskään saanut riittävästi arvostusta.  Yrittäjällä saattaa olla rautainen ammattitaito esimerkiksi automekaanikkona, mutta yrittäjänä ammattitaitoa ei löydykään. Tällöin saattaa hyvä liikeidea loppua heti alkuun, kun ei yksinkertaisesti tiedä tai osaa yrittäjän työtä. Osansa on myös Suomessa vallitsevalla ilmapiirillä yrittämisen vaikeuksista nykypäivän Suomessa. Tähän asiaan viittasi myös opettajien kokemuksista  yrittäjyyskurssilta kertova Opettaja-lehdessä 1/2016 oleva artikkeli. Haaga-Heliassa järjestettiin ammattiopettajan pedagogisiin opintoihin liitetty uusi kurssi yrittäjyydestä. Artikkelissa haastateltiin kahta ammatillista opettajaa, jotka totesivat opiskelijoiden yrittäjyyttä tukeviksi teemoiksi mm. innovatiivisuuteen kannustamisen, positiivisuuden sekä vastuun antamisen opiskelijoille. Myös käytännön tehtävät koettiin paremmiksi kuin teoriat. Opettajaopiskelijat kokivat myös tärkeäksi, että oppilaat saavat positiivisen kuvan yrittämisestä. (Opettaja 1/2016).

Yrittämisen negatiivinen kuva katsottiin myös YVI-tutkimuksen tuloksissa yhdeksi opettamisen esteeksi, vaikka opettajat kokivatkin käyttävänsä opetuksessa hyvin yrittäjämäisiä opetustapoja (Yrittäjyyskasvatusta suomalaiseen opettajankoulutukseen ja opetukseen, 2010-2014, Turun yliopisto).

Minna Silvennoinen-Lampinen on tutkinut yrittäjyyttä opettajan työssä  julkaisussa Yrittäjä opettaja vai opettava yrittäjä. Hänen tavoitteenaan on ollut perehtyä Euroopan Unionin ja Suomen tavoitteisiin lisätä yrittäjyyttä koulutuksen avulla. Hän on pohtinut myös tutkimuksen aikana omaa suhdetta opettajuuteen: olenko yrittäjämäinen opettaja vai opettava yrittäjä? Mielestäni tämä voisi olla hyvä pohdinnan näkökulma ihan jokaiselle ammatilliselle opettajalle tai siihen opiskelevalle. Monet ammatilliset opettajat päätyvät opettamaan yrittäjäuran jälkeen tai sen ohessa. Silvennoinen-Lampisen mielestä  yrittäjyyden kannalta ammatillisessa koulutuksessa keskeisiä tekijöitä ovat yrittäjyysasenteiden kehittyminen ja tarvittaessa myös taidollisten valmiuksien oppiminen. Yrittäjyyden ytimessä on toiminta ja yksilötasolla yrittäjää kuvataan vapaana, kokonaisvaltaisena ja ainutlaatuisena toimijana (Silvennoinen-Lampinen 2006).

YVI-hankkeen tutkimuksesta selvisi, että nyt valmistuvat opettajat ovat saaneet hyvän pohjan yrittäjämäiseen opettajuuteen. Opettajankouluttajat ovat sitoutuneet käyttämään yrittäjyyskasvatuksen parissa hyväksihavaittua pedagogiikkaa.  Tähän tietenkin vaikuttaa erityisesti sekin, että yrittäjyyskasvatuksen parissa hyväksi katsotut pedagogiset näkemykset hyväksytään laajalti nykyaikaisina käsityksinä. Didaktisestikin he tekevät yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita hyvin mukailevia opetus- ja ohjausmenetelmiä. Verkkopohjaisen opettajienkouluttajien itsearviointityökalun tulosten mukaan oppimisympäristöjen valinnassa he eivät ehkä kuitenkaan ole vielä päässeet tavoitellulle tasolle. Niin verkostosuhteiden kuin yrittäjyyskasvatuksen muiden oppimisympäristöjenkin hyödyntämisessä on vielä kehittymisen varaa. YVI-hankkeen tutkimusten mukaan yksi tutkimuskohde tulevaisuudessa voisikin olla se, miten opettajankoulutuksessa mielekkäimmin hyödynnettäisiin erilaisten verkostokumppaneiden osaamista sekä monipuolisia oppimisympäristöjä.

Yrittäjämäinen opettaminen tuo monenlaisia haasteita opettajalle, varsinkin jos hän ei ole aiemmin sisällyttänyt yrittäjyyttä opettamiseen. Yrittäjämäinen oppiminen haastaa kokonaisvaltaiseen, avoimet ja monenlaiset oppimisen ympäristöt ja verkostot huomioivaan pedagogiikkaan. Työskentelyä leimaa informaalisuus, kun oppijoille annetaan enemmän mahdollisuutta ja vapautta päättää opiskelun ajasta, paikasta ja tavasta. Opettajan vastuulle jää se, että opiskelu muodostaa järkeviä, pedagogisesti perusteltuja syklejä ja kokonaisuuksia. Opettaja luo edellytyksiä opiskelijoille päästä yhteyteen eri toimijoiden, yritysten ja organisaatioiden kanssa. Opetuksen suunnittelussa painopiste on oppijan eikä niinkään opettajan toiminnan suunnittelussa. Kun oppiminen viedään aitoihin ympäristöihin, muuttuu myös opettajan rooli ja työ- identiteetti. Opettaja joutuu aika ajoin ei-tietämisen alueelle, jolloin hän on aika ajoin itsekin oppijan paikalla. Hän on siten ajoittain saman epävarmuuden ja ennakoimattomuuden keskellä kuin ohjattavat.(Yrittäjyys osaamisen, ohjaamisen ja opettajuuden kysymyksenä, YVI-hanke 2014.)

Tässä vielä muutamia hyviä vinkkejä YVI-hankkeen tiimoilta opettajalle :

”SEVEN MUST” IN ENTREPRENEURSHIP EDUCATION

• Perehdy yrittäjyyskasvatuksen valtakunnallisiin ja alueellisiin linjauksiin.
•  Tunnista yrittäjyysvalmiudet osana ammatillista osaamista – rohkaise opiskelijaa ja tue mahdollisuusajattelua.
•  Kartoita ja kehitä yrittäjyyskasvatuksen käytännön toteutuksia, oppimisympäristöjä ja osallistavia menetelmiä.
•  Sovella ja kehitä ohjausajattelua ja toimintaa yrittäjyyskasvatuksen tarpeisiin.
•  Tunnista yrittäjyyskasvatuksen toimijatahoja ja yhteistyömahdollisuuksia.
• Tutki ja ennakoi tulevaisuutta - toimi yrittäjyyden hyvänä mallina.
• Hyödynnä www.yvi.fi -ympäristöä.

(Yrittäjyys osaamisen ja ohjaamisen ja opettajuuden kysymyksenä s. 150, YVI-hanke 2014.)

Ammatillisen koulutuksen tärkein tehtävä puolestaan on valmistaa ammatillisia opiskelijoita

työelämän tuleviin haasteisiin tarjoamalla heille työelämässä tarvittavaan

osaamiseen tähtäävää koulutusta. Yksi nykyisen ja tulevan työelämän suurista haasteista

on yrittäjyys. Ammatillisilla osaajilla tulee olla yrittäjyyttä niin sanan sisäisessä kuin

ulkoisessakin merkityksessä (Järvi 2013; Kyrö & Ripatti 2006). Ammatillinen opettaja

ei voi enää tuudittautua siihen, että julkinen sektori ja suuryritykset palkkaavat opiskelijat

töihin. Vaikka nykyiset taloudelliset näkymät eivät kaiken kaikkiaan ole työllistymisen

kannalta kovin suotuisat, niin työllistyvistä henkilöistä kuitenkin suurin osa

työllistyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa yrittäjyys näkyy arjessa ja sitä edellytetään

yrityksen koko henkilöstöltä (Suomen Yrittäjät 2013). Yrittäjyys on näin ollen

tärkeä osa ammatillista osaamista ja työn tekemistä.

Lähde

Jaana Seikkula-Leino, Anne Tiikkala ja Laura Yöntilä (toim.) Yrittäjyyskasvatusta suomalaiseen opettajankoulutukseen ja opetukseen! YVI-hankkeen hedelmiä vuosilta 2010 –2014,Turun yliopiston julkaisuja

Olenko yrittäjämäinen opettaja vai opettava yrittäjä. Yrittäjyyden kannalta ammatillisessa koulutuksessa keskeisiä tekijöitä ovat yrittäjyysasenteiden kehittyminen ja tarvittaessa myös taidollisten valmiuksien oppiminen. Yrittäjyyden ytimessä on toiminta ja yksilötasolla yrittäjää kuvataan vapaana, kokonaisvaltaisena ja ainutlaatuisena toimijana.Silvennoinen-Lampinen, Minna (2006)

----------------------------

Sidosryhmäkartta (Mari Maunula)

Opintojaksoon “1.2. Uraohjaus” liittyen Mari esitteli työkalun, jota useasti käytetään liiketalouden ja erityisesti markkinoinnin puolella keskeisten sidosryhmien tunnistamiseen. Työkalu on nimeltään Sidosryhmäkartta, ja sen periaate on hyvin yksinkertainen: Henkilö tai organisaatio merkitsee ylös järjestelmällisesti kaikki toimintaympäristön ryhmät, jotka jotenkin liittyvät omaan toimintaan. Sidosryhmäkartan avulla pystyy visualisoimaan yhteistyökumppanit, omalle tuotteelle/palvelulle tai toiminnalle tärkeät sidosryhmät sekä niiden väliset yhteydet. Karttojen malleja on erilaisia, mutta monesti kartan keskelle pistetään oma organisaatio ja siitä lähteviin säteisiin yhteistyökumppanit. Oleellista on myös määrittää eri sidosryhmien tärkeysjärjestys - kaikki eivät ole yhtä tärkeitä.

Kuva 1. Esimerkki DNA:n sidosryhmäkartasta.

Mitä tekemistä tällä on sitten opettajan työn ja uraohjauksen kanssa? Sidosryhmäkartan avulla opettaja voisi esimerkiksi visualisoida ja siten konkretisoida omassa organisaationsa tai omassa henkilökohtaisessa ammattiverkostossa olevat toimijat, joiden kanssa yhteistyötä tiivistämällä esimerkiksi yrittäjyyttä tai oman ammattialan uramahdollisuuksia voitaisiin tuoda paremmin opiskelijoille esille. Aloitteleva opettaja voisi esimerkiksi miettiä, millaisia olemassa olevia verkostoja hänellä jo on, joita voi opetustyössä käyttää hyödyksi esimerkiksi asiantuntijaluentojen tai yhteisten projektien valmistelemiseksi.

Sidosryhmiä on kaikilla jonkunlaisia, ja tämän työkalun tarkoitus on lähinnä aktivoida henkilöä tai organisaatiota tunnistamaan ne kaikki, konkretisoida ne tekemällä ne näkyväksi sekä auttaa hahmottamaan, kenen kanssa toimintaa tulisi priorisoida.

Opettajaopinnoissa myös me ohjelman opiskelijat voisimme kartoittaa omat sidosryhmämme ja tehdä ne näkyväksi koko ryhmälle. Näin mahdollisia yhteistyö- ja oppimistilanteita voisi kehittää myös omien opiskelijakollegoiden kanssa tehokkaammin.

Lyhyt video sidosryhmäkarttatyöskentelystä vielä täällä: http://passiripatti.fi/pr-book/sidosryhmakartta/

Pidän tämän esityksen hyvin lyhyenä johtuen siitä että työkalu voi olla jo tuttu, mutta kerron siitä mielellään lisää tai voidaan tehdä sellainen yhdessä jos jotakuta kiinnostaa :)