1.1 Orientaatio opintokokonaisuuteen

ORIENTOITUMINEN OPINTOKOKONAISUUTEEN: 

1. Kehittävä ja eettisesti toimiva opettaja 15 op

Kuvaa osaamiskansiossa jo olemassa oleva osaamisesi ja kehitä sitä heksissä sovitulla tavalla.

Tutkiva, kehittävä ja yrittäjämäinen työote

Tutkiva työote

Tutki omia menetelmiä ja tutustu muiden opettajien menetelmiin. Tutki ympäristöä ja yritä löytää toimivia ja hyviä käytänteitä opettamiseen, sekä kohteita, joita voi kehittää. Tutki myös oman alan opettajan osaamiskriteereitä ja suhteuta oma osaaminen niihin. Tutkivassa työotteessa on tarpeellista myös asettaa tavoitteita ja tutkia teoreettisia taustaoletuksia, tehdä kokeiluja ja jakaa kokeilujen tuloksia. Tavoitteena on kehittää ja kerryttää osaamista sekä arvioida omaa osaamisprosessia.

Käytännössä tutkiva kehittäminen voi olla mm. uusien käytänteiden suunnittelua ja tulosten jakamista muille, sekä reflektointia muiden opettajien kanssa. Myös suunnitelmien teko ja tavoitteiden määrittely ovat tärkeitä asioita. On myös tärkeää kokeilla erilaisia opetusmetodeja sekä erilaisia oppimisympäristöjä.

Kehittävä työote:

Tulee kokeilla erilaisia menetelmiä ja jakaa niistä saatuja tuloksia vertaisryhmälle. Vertaisryhmän palautteidenkin avulla voi kehittää omaa työtä entisestään. Kehittävää työskentelyä on myös se, että arvioi itse, mitkä menetelmät toimivat ja mitkä eivät ja miksi. Tulosten jakaminen muille on tärkeää, jotta myös muut opettajat saavat eväitä työhänsä, sekä sitä kautta myös itse voi löytää uusia menetelmiä. Tulosten jakamisen yhteydessä kannattaa kertoa, miten erilaiset opetusmetodit toimivat ja miten eri oppimisympäristöt toimivat opetuksessa.

Yrittäjämäinen ote

Opettaja kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen sekä luo työelämäyhteyksiä ja kumppanuuksia opetustyön ohessa. Omassa työssäni tämä näkyy siten, että olen ollut avaamassa yhteistyötä mm. Järvenpään teatterin kanssa, sekä tehnyt paljon yhteistyötä myös eri yritysten kanssa ja jatkanut yhteydenpitoa yrityksiin vuosien ajan. Järvenpään teatterin kanssa varovaisesti aloitettu yhteistyö on jo nyt mahdollistanut työssäoppimispaikan opiskelijallemme ja nyt opiskelijan valmistuttua hän sai työpaikan siellä luotujen yhteyksien ansiosta.

Opiskelu tähtää työelämään ja moni valmistuva myös perustaa oman yrityksen tai työllistää itsestä freelancerina. Opintoihin kuuluu yrittäjyyttä ja esimerkiksi organisaatiossa, jossa työskentelen, on luotu KäteWä-kauppa, joka myy opiskelijoiden tekemiä tuotteita. Opiskelijat voivat kokeilla yrittäjyyttä helposti myymällä koulussa tehtyjä tuotteita kaupan kautta. Yhdessä sisustuspuolen opiskelijoiden kanssa audiovisuaalisen viestinnän opiskelijat, minä sekä yrittäjyyttä opettava opettaja myös olimme toteuttamassa kaupan tekoa alusta asti. Av-puoli kehitti kaupalle visuaalisen ilmeen sekä markkinointimateriaalia (sosiaalinen media, printtimainokset, logo yms yleisilmeen suunnittelu), sisustajat rakensivat kaupan.

Käytännössä tutkiva, kehittävä ja yrittäjämäinen ote näkyy työssäni siten, että kokeilen erilaisia menetelmiä, katson mitkä niistä toimivat ja jaan tietoa niistä myös muille, joko omalle lähityöympäristölle tai laajemmin koko organisaatiolle.

Oma kokemus opettajuudesta

Kun aloitin työskentelyn vuonna 2014, koulussamme oli tapana opettaa sisältöjä ”tekemällä oppii” -periaatteen kautta. Uutena opettajana alku oli kiireistä, joten yritin toteuttaa samanlaisia käytänteitä, joita aikoinaan minua opettaneet opettajat käyttivät. Tiedän, että kaikki eivät opi samalla tavalla, joten siksi yritin pitää opetukseni monipuolisena. Oli puhetta, kuvaa, ääntä ja videoita, sekä ryhmä- ja yksintyöskentelyä. Oli tutkivaa otetta oppimiseen, mutta oli myös teoreettista luentotyyppistä opetusta.

Ajan kuluessa huomasin, että ammattioppilaitoksen opiskelijat oppivat parhaiten tekemällä, eivätkä luentotyyppiset tunnit olleet enää tätä päivää. Opiskelijat eivät jaksaneet keskittyä. Olen myös huomannut, että virheiden kautta oppii, eli on hyvä antaa opiskelijoiden tehdä virheitä. Sen lisäksi kannustamme opiskelijoita auttamaan toisiaan, mikä vahvistaa opiskelijan omaa osaamista. Menetelmästä, jossa opiskelija opettaa osaamansa asian toiselle ihmiselle, käytetään nimitystä syväoppiminen.

Kun aloitin opettajana toimimisen, käytin paljon Blogger-blogialustaa kurssin opetusalustana. Olin huomannut, että tehtävien vieminen verkkoon oli tärkeää. Jos opiskelijoita oli pois, ei tehtäviä tarvinnut erikseen lähettää näille opiskelijoille, sillä kaikki tehtävät löytyivät verkosta (joko julkisena, tai vain kyseiselle ryhmälle jaettuna).

Kokeilin opettamista blogialustan pohjalla, eli laitoin tehtävät blogiin ja opiskelijat loivat blogiin omat postaukset, johon he lisäsivät kurssin edetessä tehtäviä ja vastauksia. Ongelmana oli, että jokaisen jakson jälkeen minun tuli luoda uusi blogi, lisätä blogin kirjoittajiksi oikeat henkilöt ja luoda uusi URL-osoite blogille. Jatkoin blogien pitämistä lukuvuoden 2014-2015 ajan. Idean blogiympäristöön sain minua edeltäneeltä opettajalta.

Syksyllä 2015 kokeilin siirtyä Moodle-ympäristöön, sillä se on hyvin suosittu opetusalusta koulussamme. Olen kokenut Moodlen hyvänä alustana opiskeluun, mutta nykyisin olen sitä mieltä, että sielläkin on liikaa toimintoja ja alusta alkaa olla liian monimutkainen yksinkertaisten asioiden opettamiseen. Hienojen tehtävien rakentamiseen kuluu turhaa aikaa, sekä tehtävien tarkistaminen on työlästä, varsinkin, jos opiskelijat tekevät työt itsenäisesti.

Pidin Moodle-kursseja autopuolen ja sähköpuolen opiskelijoille, joille opetin kuvankäsittelyä ja valokuvaamista. Moodlen hyvät puolet olivat ne, että materiaali oli helposti löydettävissä, sekä palvelussa pystyi jakamaan linkkejä ja luomaan hauskoja, toiminnallisia tehtäviä. Koen kuitenkin, että Moodle ei täysin enää sovi osaamisperustaiseen ympäristöön, sillä tehtävät luodaan usein siten, että jokaisesta osiosta saa tietyn arvosanan ja Moodlen laskema keskiarvo voi näin ollen erota paljonkin opiskelijan todellisesta osaamisesta (opiskelija osaa jo asian, eikä tee kaikkia tehtäviä, sillä kokee tehtävät liian helpoiksi). Moodlen heikkous on myös se, että alusta tukee hyvin kirjallisten tehtävien tekoa, kun taas valokuvaamaankaan ei opi ilman valokuvaamista. Siksi huomasin, että opiskelijoille antoisinta oli luoda yksinkertaisia foorumeja aihealueittain, jonne opiskelijat laittoivat ottamiaan kuvia ja kommentoivat rakentavasti toisten ottamia valokuvia.

Moodle sopi 2014-2015 vuosina olleeseen ammattikoulun perinteiseen rytmiin, jota rytmittivät jaksot ja tietyt tunnit lukujärjestyksessä. Kun vuonna 2016 Keuda Järvenpään toimipiste siirtyi soluopetukseen, huomasin, että Moodle oli liian työläs alusta uudenmalliseen opetukseen, joka heijasteli osaamisperusteisuutta. Opetuksen keskiö siirtyi tuntityöskentelystä soluihin, mikä tarkoitti sitä, että kuka vain alan opiskelijoistamme pystyi osallistumaan mille tahansa tunnille ja opiskelemaan asioita omaa tahtia. Tämä vaati alustan, jonne on helppo löytää ja tehtävät, jotka olivat auki jatkuvasti (esimerkiksi Moodlessa jo kurssia luodessa kysytään alkamis- ja päättymispäivää). Nyt kyseessä ei enää ollut yksittäinen kurssi, vaan soluopetus, jonne kuka tahansa pystyi liittymään opintojen missä vaiheessa tahansa.

Niinpä siirryin käyttämään koulussamme pari vuotta aikaisemmin käyttöön otettua Office 365 -ympäristöä. Ympäristö on melko koruton, mutta tarpeeksi yksinkertainen käyttää. Luon sinne usein tekstitiedostomuotoisia tehtäviä, tai PowerPoint / Sway -esityksiä, jotka ohjaavat tekemään erilaisia projekteja. Työskentely on yhä enemmän projektiluontoista ja tavoitteenani on, että opiskelijat oppivat tekemällä.

Olen huomannut, että kyseisen ympäristön rakentaminen ei ole helpoimmasta päästä, ja myös muu opetushenkilöstä takkuilee alustan kanssa. Huomaan oman opetuksen onnistuvan kuitenkin parhaiten Office 365 -ympäristössä. Materiaalit ovat aina saatavilla opiskelijoille mistä päin maailmaa tahansa. Olen myös kokeillut OneNote Classroomia ja muita erilaisia alustoja, mutta todennut perinteisen kansiomallisen rakenteen tällä hetkellä parhaimmaksi. Opiskelijat eivät ole diginatiiveja, vaikka he ehkä ovat lähestulkoon syntyneet älypuhelin kädessään. On parasta pitää oppimisalusta yksinkertaisina, perehdyttää opiskelijat huolellisesti oppimisalustaan ja yrittää tehdä materiaaleista kiinnostavia.

Soluopetus on tuonut mukanaan myös haasteita, sillä kun mukaan hyppää opiskelija, jolle aihe on uusi, vaatii tällainen opiskelija enemmän apua opettajalta. Tällöin opiskelijan voi ohjata heti Office 365 -portaalin OneDriveen, jonne olen luonut eri alueisiin liittyviä kansioita, ja niistä jokainen pitää sisällään eritasoisia tehtäviä. Koko siihen asti käyty kurssi on siis opiskelijalle auki kerralla. Toistaiseksi tämä on sama asia kuin Moodlessa, missä kurssin eri kohtia avataan eri oppitunneilla. Tavoitteena olisi kuitenkin, että opiskelija pääsee heti työskentelemään omaa tahtiaan ja luomaan oman palautuskansion, jonka jakaa opettajalle.

Käytännössä olen huomannut, että jos kaikki tehtävät ovat auki kerralla, nopeat opiskelijat menevät paniikkiin ja alkavat tehdä tehtäviä älytöntä vauhtia. Opiskelijat palauttavat virheellisiä töitä, joissa tehtävänantoa ei ole luettu kunnolla läpi. Opiskelijat myös hutaisevat työt, jotta saavat ne tehtyä nopeasti ja voivat sanoa olevansa valmiita. Tämä ei ole tehtävien tarkoituksena, sillä jokainen luovaa ajattelua ja teknistä osaamista vaatinut työ on usein opiskelijan portfoliomateriaalia myöhemmin tehtävään osaamisportfolioon (verkkoportfolio).

Olen huomannut sen, että opiskelijat eivät ole ymmärtäneet peruskoulun ja ammattikoulun eroa. Opiskelijat ymmärtävät koulun siten, että kun tehtävät on tehty, pääsee kotiin. Opiskelu ammattikoulussa on kuitenkin vapaaehtoista ja osaamisen arviointi on pääosassa. Kiitettävään arvosanaan ei enää riitä, että tehtävät on palautettu, vaan osaaminen tulee näyttää näytössä. Jos opiskelija opiskelee periaatteella, että ”tehtävät tehty, kotiin”, ei se ole opiskelijan oppimisen ja osaamisen kannalta hyvä vaihtoehto ollenkaan. Sen sijaan opiskelijan kannattaa perehtyä tehtävään huolellisesti, tehdä se niin hyvin kuin osaa, ja jos on aikaisemmin valmis verrattuna muihin opiskelijoihin, siirtyä tehtävissä eteenpäin. Näin näkisin, että opiskelija etenee omaa tahtia, mutta oppii koko ajan uusia asioita. Samalla opiskelija kehittää omaa otetta työntekoon ja kasvattaa osaamistaan tulevaa näyttöä varten.

Miten omassa työssäni jaan tietoa muille?

Vuonna 2015 minut valittiin luottamustehtävään, eli pääsin toimimaan oman yksikköni luotain-henkilönä. Luotain-ryhmä oli OPH:n rahoittama kokeilu, jossa jokaisesta toimipisteestä yksi opettaja kävi säännöllisesti organisaatiomme palavereissa. Näissä kokoontumisissa opettajille jaettiin uutta tietoa oppimisalustoista, sosiaalisesta mediasta, uusista laitteista (3D-palvelut, virtuaalilasit yms.) jne. ”Luotain” eli verkkopedagogiikan ja tvt-osaamisen vertaistukijärjestelmä sai kunniamaininnan vuonna 2016 Ammatillisen koulutuksen parhaat käytännöt -kilpailussa, sarjassa Opettajat osaamisen kehittymisen edistäjinä. Parasta vertaistukijärjestelmässä oli vertaisryhmän tuki. Luotain-henkilön tehtävä oli myös ylläpitää oman toimipisteen henkilöstön tietotekniikkaosaamista. Puolentoista vuoden aikana järjestin monta koulutusta Järvenpään toimipisteessä. Näitä koulutuksia olivat mm. älypuhelinkoulutus, Seppo-peli-koulutus, Thinglink- ja QR-koulutus sekä älytaulukoulutus. Lisää luotain-toiminnasta voi lukea täältä https://hyvatkaytannot.oph.fi/kaytanto/2244/

Tavoitteita opettajuuteen

Uusia tavoitteita opettajuuteeni liittyen ovat ne, että löydän parhaimman oppimisalustan, pidän opettamisen ja materiaalit mielenkiintoisina oppilaiden näkökulmasta sekä opin löytämään tavan ison luokkaryhmän kanssa työskentelyyn. Osastollamme on työskennellyt viime vuoden ajan av-alalta valmistunut siviilipalvelushenkilö, joka on ollut kullanarvoinen apu ison luokkaryhmän kanssa työskennellessä. Soluopetuksen myötä luokassa on opiskellut parhaillaan 25 opiskelijaa, joista viisi ihmistä on jouduttu sijoittamaan erillisten läppäreiden äärelle luokan kapasiteetin ollessa täynnä. Toivon myös löytäväni ratkaisuja eri osaamistasoista johtuviin ongelmiin, eli siihen, että opetukseni pysyy mielenkiintoisena myös niille jotka osaavat jo hyvin ja niille, jotka ovat vasta alkeissa. Toivon myös löytäväni ratkaisun soluopetuksen ongelmiin, eli jatkuvaan materiaalien syöttämiseen opiskelijoille, jotka etenevät omaa tahtia. Tämä tuntuu välillä kuormittavan opettajia suunnattomasti. Haluan myös kehittää tutkiva ja kehittävän oppimista siten, että myös opiskelijamme pystyisivät työskentelemään enemmän tällä tavalla.

Opettajuudessa ilmenneitä ongelmia:

• Opiskelijoiden kiinnostuksen puute alaa kohtaan, silti jokainen opiskelija tarpeen osastolle, jotta rahoitus pyörii
• Opiskelijoiden sosiaaliset ongelmat (ryhmäytymisen ongelmat, käytöstavat)
• Opiskelijoiden poissaolot, koulukuntoisuus
• Oma jaksaminen, jota kuormittaa ylityöt, eli sairaslomien paikkailut, isot ryhmäkoot, kahden ryhmän ryhmänohjaus (tulevaisuudessa vastuuohjaus)
• Kiristynyt taloustilanne (stressi, työyhteisön hyvinvointi, opettajien vähennetyt tunnit)
• Opettaja edistää omassa työssään yrittäjyyttä

Yritteliäisyys tarkoittaa tapaa toimia erilaisissa arkipäiväisissä tilanteissa. Siihen kuuluu mm. luovuus, aloitteellisuus, tavoitteiden saavuttaminen ja yhteistyö. (Into - yrittäjyyteen!, 2008). Edellisen lainauksen johdattelemana nämä ovat asioita, joiden avulla voi kasvattaa intoa myös yrittäjyyteen.

Hallituksen uusien linjausten myötä (julkaistu 17.3.2017) koulutusta uudistettaessa tulee ottaa huomioon työelämän tarpeet ja kouluttaa osaajia yhä enemmän työelämän osaamistarpeet huomioiden. Käytännössä siis koulutusta ja työelämää lähennetään entisestään. Opettajan työssä tämä tulee huomioida siten, että ohjataan opiskelijoita sellaisten, ajankohtaisten asioiden pariin, jotka työelämässä tulevat vastaan. Opettajan tulee opettaa ajan tasalla olevia asioita, jotta opiskelijoiden osaaminen kohtaa työelämän tarpeet.

Yrittäjämäistä asennetta voidaan kohentaa kouluissa mm. ottamalla opetukseen innovatiivisia menetelmiä ja innostavia tehtäviä. Näiden avulla opiskelijoiden luovuus, ongelmanratkaisutaidot, riskienhallinta ja vastuunotto pääsevät kehittymään. Nämä ovat tärkeitä asioita myös yrittäjyydessä. Tämä vaatii sen, että perinteisestä luentotyyppisestä opetuksesta irtaudutaan ja kehitetään omaa opettajuutta ja menetelmiä.

Opettajan ja koulutuksen järjestäjän tulee huomioida opettajien osaamisen kehittäminen ja tuomalla opetukseen yrittäjyyttä tukevia elementtejä. Jutussa mainitaan myös erilaisista linjauksista, joiden avulla toteutumista voidaan mitata ja arvioida. (Lähde: http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tulevaisuuden-tyo-on-yha-enemman-yrittajyytta-koulutuksen-yrittajyyslinjaukset-julki)

Omassa työssäni tämä näkyy siten, että kannustamme opiskelijoitamme opintojen edetessä ja jaamme mahdollisia projektiluotoisia töitä, joita opettajille välitetään. Opettajat myös kannustavat opiskelijoita tekemään projekteja opintojen ohessa, sillä projekteissa kartutettavaa, aiheeseen liittyvää osaamista hyväksiluetaan opintoihin.

Olen luonut linjan media-alan opiskelijoille projektilomakkeen, jota opiskelijat täyttävät tehdessään yhden tai useamman projektin. Opiskelija palauttaa lomakkeen opettajalle (useimmiten minulle) ja esittelee tekemänsä työt. Yhdessä katsomme työt läpi ja katsomme, mihin opintojaksoihin tai kokonaisuuksiin osaamista voidaan tunnustaa.

Tällä tavalla opiskelija kehittää yrittäjämäistä otetta ottamalla vastuuta omista töistään. Koska projektit ovat koulun ulkopuolisia tehtäviä, opiskelija on itse vastuussa niistä. Opiskelija palkitaan hyvin tehdystä työstä osaamispisteillä, mutta toki projektin kautta opiskelija saattaa myös saada palkkaa työnantajaltaan. Tässä menetelmässä siis kannustetaan opiskelijaa itsenäiseen työhön, ottamaan vastuuta omasta työskentelystään ja käyttämään luovuuttaan.

Projektiopinnoilla opiskelija voi myös näyttää omaa osaamistaan ja mahdollisesti valmistua aikaisemmin, sillä kaikki alaan liittyvä osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan opintoihin. Projektitöitä voi myös tehdä korvaamaan lähiopetuksen tehtäviä, sikäli kun ne sopivat aiheeseen. Usein opiskelija suorittaa koululla lähiopetuksen tehtäviä ja tekee projekteja vapaa-ajallaan.

Kuinka oppilaitokset voivat edistää yrittäjyyttä?

Oppilaitokset voivat luoda työelämäkumppanuuksia yritysten kanssa. Yhteistyön avulla opiskelijoita voidaan saada työssäoppimispaikkoihin. Oppilaitokset voivat myös aktiivisesti tiedottaa opettajien työelämäjaksoista, joissa opettajan kannattaa käydä oman osaamisen kartuttamiseksi. Tällöin opetettavat asiat ovat ajankohtaisia.

Keuda mahdollistaa eriomaisen polun yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille. Keudan Osuuskunta Yrittämö mahdollistaa Keudan perustutkintojen ja ammatti- ja erikoisammattitutkintojen opiskelijoille mahdollisuuden kokeilla yrittäjyyttä. Osuuskunta Yrittämön avulla opiskelija pääsee testaamaan oman liikeidean kantavuutta ja samalla Keuda tukee yrittäjyyttä. Lisää tietoa Osuuskunnasta löytyy täältä https://www.keuda.fi/yrittamo/

Lisäksi kuten yllä mainittiin, Keudan Järvenpään toimipisteeseen perustettiin KäteWä-kauppa vuonna 2015 media-assistenttien ja sisustusopiskelijoiden toimesta. Kätewä-kaupan rakentaminen liittyi ”Tapahtumien järjestäminen” -opintojaksoon. AV-puolen opiskelijoiden ansiosta KäteWä-kauppa sai oman visuaalisen ilmeensä ja markkinointimateriaalia (Facebook-sivut, Instagram-tilin, julisteita ja valokuvia). KäteWä-kauppa on edelleen toiminnassa ja sen avulla opiskelijat voivat laittaa myyntiin koulussa tehtyjä töitä. KäteWässä on tällä hetkellä myynnissä mm. sisustajien, pukuompelijoiden, puu- ja rakennuspuolen, mediapuolen sekä kokkien tekemiä tuotteita. Kaikki tuotto ohjataan suoraan takaisin omalle osastolle, jolloin mahdollisestaan uusien materiaalien hankkiminen. Tällä myös saadaan hyötyä oppilaiden tekemistä töistä, eikä töitä tarvitse heittää pois. KäteWä-kauppa edistää myös ekologisuutta ja kierrätystä, sillä valmiita töitä ei tarvitse heittää pois. Myytävien tuotteiden avulla saadaan hankittua uusia raaka-aineita ja samalla opiskelijoiden tekemät työt löytävät uuden kodin.

Jokaiseen myytävään tuotteeseen lisätään opiskelijan nimi ja ryhmätunnus. Näin opiskelija voi jo opiskeluvaiheessa kerryttää työnäytteitä ja saada nimeään esille. Opiskelijat pitävät KäteWä-kauppaa pystyssä ja markkinoivat sitä eri osastojen toimesta. Tämä lisää vastuuta, innostusta ja ongelmanratkaisutaitoja sekä kehittää yrittäjämäistä asennetta.

Kuinka yrittäjä voi tukea opettajaa ja oppilaitosta yrittäjyyden edistämisessä?

Yrittäjä voi järjestää oppilaitoksen kanssa yrittäjävierailuja ja teemapäiviä. Yrittäjät voivat myös tarjota työssäoppimispaikkoja tai projektiluontoisia tehtäviä opiskelijoille.

Oppilaitoksellamme on käynyt puhumassa mm. Luovat Palvelut Oy:n toimitusjohtaja Lauri Ollari, joka kertoi opiskelijoillemme omasta polustaan ja siitä, miten päätyi yrittäjäksi. Nykyisin Luovat Palvelut hallinnoi Järvenpään Uusi Vanhista eli Vanhankylän kartanoa.

Sen lisäksi osastollamme työskenteli vuoden ajan opettaja, joka on aiemmin toiminut useiden vuosien ajan yrittäjänä ja freelancerina. Hän kertoi yrittäjyydestä omakohtaisia kokemuksia opetuksen ohessa. Myös omassa työssäni kerron yrittäjämäisestä työotteesta, sillä media-alalla moni työskentelee tulevaisuudessa yrittäjänä. Oma työkokemukseni ”yrittäjyyteen” on se, että työskentelen päätoimen ohella freelancerina ja teen asiakastöitä sosiaaliseen mediaan liittyen. Olen tehnyt sivutyönä blogia ja siihen liittyviä projekteja jo kuuden vuoden ajan. Työskentelen myös osan ajasta blogiportaalin alla, ja saan sitä kautta yhteistyöehdotuksia.

Opettaessani sosiaalista mediaa, kokemusten avaaminen kyseiseltä alalta on luontevaa. Kerron opiskelijoille usein millaisia työtehtävät ovat olleet, mitä kannattaa huomioida tehdessä freelancerina töitä sekä millaista palkkaa heidän kannattaa projekteista pyytää. Avustan myös usein opiskelijan ja asiakkaan välistä kontaktointia.

Osastomme toinen, yrittäjäkokemusta omaava opettaja, myös järjesti opetuksessaan verkkosivuston suunnitteluprojektin. Tässä projektissa opiskelijat ottivat vastuuta omasta työstään. He myös sopivat palaverin koululle ja tekivät palaverista asiallisen muistion. Aitoa tunnelmaa loi vielä osaston puolesta tarjotut pullakahvit. Tätä

ideaa haluaisin tulevaisuudessa myös itse kokeilla. Saamme paljon projektitöitä osastollemme, mutta valitettavasti niiden toteutuminen on ollut heikkoa. Tällä hetkellä osastollamme on siviilipalvelushenkilö, joka onneksi ottaa vastuun projektien läpiviennistä. Opettajien on hankalaa oman työn ohella olla vastuussa projekteista, joten olen huomannut, etteivät kaikki opettajat lähde projekteihin mukaan ollenkaan. Olen myös oppinut tunnistamaan toteuttamiskelpoisia projekteja, sillä saamme paljon kyselyjä ja pyyntöjä projekteista, jotka eivät ole täysin loppuun asti suunniteltuja. Tällaiset projektit ovat kaikista epävarmimpia, varsinkin jos asiakas ei tarkkaan tiedä, millaista lopputulosta odottaa.

Yrittäjät.fi:n sivuilta löytyvän raportin ja siitä löytyvän kyselyn mukaan (Helsingin yrittäjät) yritys-oppilaitosyhteistyölle on tarvetta ja kiinnostusta. Erityisesti suosiota saavuttivat oppilaitosten yrittäjäinfoihin osallistuminen, työssäoppimispaikkojen tarjoaminen, opinnäytetyön (näyttötyön) aiheen antaminen, näyttöjen arviointiin osallistuminen, sekä koulutustarjonnan suunnitteluun osallistuminen. Myös vähäistä kiinnostusta ilmeni juuri työelämäjaksojen paikkojen tarjoamista kohtaan. https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/migrated_documents/kasva20yrittc3a4jc3a4ksi-julkaisu_0.pdf

Opettajan eettinen ajattelu ja ammattikasvatuksen tietoperusta
Koen ihmisoikeudet erittäin tärkeänä asiana ja kunnioituksen, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ylläpitäminen koulussa on varsinkin tällä hetkellä asia, johon tulee kiinnittää huomiota. Ketään ei saa syrjiä ja jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja suojella. Ihmisoikeuksia tulee opettaa ja edistää omassa työssään.

Mielestäni tärkeäksi nousee demokratiakasvatus, jonka mukaan pyritään irtautumaan vanhoista oppimisen ja koulutuksen rutiineista, sekä katsomaan maailmaa avoimin ja ennakkoluulottomin silmin.

Minulle ihmisoikeudet ovat päivänselvä asia ja kunnioitan jokaisen erilaisuutta. Koulumaailmassa on tullut nähtyä paljon erilaisuutta. Itse koen kulttuurien ja erilaisten ihmisten kanssa työskentelyn rikkautena ja opettavana kokemuksena. Jokainen ihminen on tasavertainen. Pyrin työssäni edistämään näitä arvoja, sekä rikkomaan vanhoja näkemyksiä, kuitenkaan asiaa erityisesti korostamatta. Huomioin asian päivittäin opetuksessani ja pyrin mm. välttämään tytöttelyä ja pojittelua. Pyrin myös työssäni luomaan kannustavan ja positiivisen oppimisympäristön, jossa opiskelijoita haastetaan oppimaan uutta ja pohtimaan asioita. En ole opiskelijoiden kaveri, mutta en myöskään ehdoton auktoriteetti. Pyrin olemaan luotettava ohjaaja, joka kannustaa ja kehuu opiskelijoita.

Työyhteisössäni toimi jonkin aikaa sitten vasta työnsä aloittanut opettaja, joka välillä tuntui toimivan enemmän ehdottomana auktoriteettina. Hän määritteli luokkaan tarkat säännöt, jotka paitsi sotivat koulun käytössääntöjä vastaan, myös OPH:n määrittämää osaamisperusteisuutta ja aikaan sidottua oppimista vastaan. Mielestäni osa säännöistä oli järkeviä ja kyseessä olevat säännöt heijastelivat jo tulevaa työelämää. Uusi opettaja opetti työelämän pelisääntöjä, jotka olisivat joka tapauksessa tulossa opiskelijoiden käyttöön viimeistään ensimmäisessä työssäoppimispaikassa.

Käytännössä toteuttaminen kuitenkin ontui, sillä kaikki opettajat eivät muistaneet tai halunneet noudattaa tiukkaa auktoriteettia (osa halusi nauttia oman aamukahvinsa ja aamupalansa luokassa, kun taas uusissa säännöissä tämä oli kiellettyä) tai osa ei halunnut aloittaa aamua negatiivisella palautteella, jotka usein koskivat myöhästelijöitä.

Myös uuden opetussuunnitelman mukaisten ajatusten omaksuminen oli paremmin hallussa työyhteisössä pidempään töissä olleilla opettajilla. Uuden opettajan ja vanhojen opettajien näkemykset erosivat toisistaan paljon. Esimerkiksi yksi isoimmista muutoksista on ollut osaamisperusteisuus, jolloin oppiminen ei ole aikasidottua ja opiskelija voi edetä nopeampaankin tahtiin. Uuden opettajan oli myös vaikea ymmärtää sitä, että ammattiosaamisen näytössä T1-taso tarkoitti käytännössä sitä, että opiskelija pääsi näytöstä läpi, mikäli saapui paikalle ja teki annetut tehtävät ohjattuna opettaja apunaan.

Myös tässä vaiheessa ilmeni aiheeseen liittyvää syrjintää, eli opettaja kertoi joskus, että haluaisi näpäyttää opiskelijoita, jotka eivät ole olleet paikalla kaikilla tunneilla, tai joiden asenteesta ei pitänyt. Tämä ei ole soveliasta ja ketään opiskelijaa ei saa kohdella näin vain siksi, että opettaja ei pidä tietyistä opiskelijoista. Arvioinnin tulee olla tasavertaista, eikä opiskelijoita saa verrata keskenään. Arviointiin liittyvät asiat lukevat opetussuunnitelmassa ja osaamista verrataan arviointikriteereihin.

Lähteet: http://demokratiakasvatus.fi/teoria/ 

Omat eettiset periaatteet ja käyttöteoria teoreettisesti perustellen

Pidän tärkeinä asioina oman osaamisen kehittämistä, ammattitaitoa omalla alalla sekä oman työn ja työyhteisön kehittämistä. Haluan panostaa siihen, että opiskelijamme ovat valmistuessaan ammattitaitoisia. Haluan tietää uusista oppimisympäristöistä ja kehittää opetusmateriaaleja. Haluan myös ohjata opiskelijoita valmistumaan ja työllistymään, sekä luomaan työelämän kanssa suhteita. Haluan olla vuorovaikutteinen ja toimia avoimesti sekä luovasti. Voin tarjota ammatilliseen koulutukseen nuoren näkökulman, aktiivisen ja innostuneen otteen työhöni ja asioiden kehittämiseen sekä oppimiseen.

Olen toisella asteella päätoimisena tuntiopettajana ja haluan jatkaa työskentelyä opetustyössä. Mielestäni tämänhetkinen pedagoginen osaamiseni suhteessa ammatillisen opettajan osamaisen kriteereihin on hyvä. Kehitettävää löytyy kuitenkin mm. vuorovaikutustaitojen kehittämisessä. En myöskään juuri osallistu koulutusta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaikka aihe minua kiinnostaakin. Olen kuitenkin ollut mukana ops-työssä sekä Keudan uuden organisaation rakentamisessa (henkilöstön kuuntelu).

Kuitenkin muut osaamiskriteerit kuulostavat yllättävän tutuilta ja huomaan toteuttavani niitä päivittäin työssäni. Olen tunnollinen opettaja ja minusta tuntuu, että teen välillä enemmän töitä kuin toiset. Näen, että tietynlainen asioiden kirjaimellinen noudattaminen on myös heikkouteni ja olen toisinaan huono ottamaan vastaan kritiikkiä työhöni liittyen (usein se liittyy tehokkuuteeni, tai kärsimättömyyteeni). Kritiikkiä on vaikea ottaa vastaan, jos tiedostan, että teen töitä enemmän kuin jotkut muut.

Olen myös miellyttämisenhaluinen ja se saa minut välillä tekemään toisten ihmisten töitä. Tämän asian kanssa teen töitä päivittäin, ja olen huomannut, että olen alkanut ottaa asioita rennommin. Ehkä yleinen rentous, hauskuus ja kiireettömyys olisivat asioita, joihin haluaisin myös tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Minulla on ollut pelkona, että mikäli avaan suuni ja puhun negatiivisista asioista, oma työni ja työsuhteeni on uhattuna.

Huomasin opetuksen aloittaessani, että ajanpuutteen ja taidon puutteiden vuoksi opetukseni oli alkuun hyvin yksitoikkoista, luentomaista. Onneksi oma isäni on luokanopettaja, joten olen saanut häneltä matkan varrella paljon vinkkejä erilaisista opetustyyleistä. Niinpä jo hyvin aikaisessa vaiheessa pyrin ottamaan opetukseeni mukaan opiskelijoiden omaa aktiivisuutta mm. pyytämällä heitä kirjoittamaan taululle ajatuksia, osallistumaan älypuhelimellaan kyselyihin, tietovisoihin ja muistipeleihin. Pyrin myös teettämään osallistuvan oppimisen keinoja hyödyntäviä tehtäviä (reflektio, asioiden tarkastelu erilaisista näkökulmista, autonomia ja emotionaalinen sitoutuminen oppimistapahtumaan), unohtamatta lyhyitä teorioita tehtävien alkuun. Olen kokenut, että tällainen kaava toimii parhaiten.

Syy, miksi koen, ettei luennoiminen toimi ammattikoulussa on se, että opiskelijat myöhästelevät tunneilta, ja tällöin jo läpikäydystä teoriasta ei ole käytännössä mitään hyötyä niille, jotka tulevat myöhässä. Niinpä parasta on antaa opiskelijoiden pureskella tehtävänantoa itsenäisesti (yksin, ryhmässä tai parin kanssa) ja auttaa niitä opiskelijoita, jotka eivät pääse alkuun itsenäisesti. Myöhemmin luokkaan saapuvia on helppo ohjata tuntitehtävien ääreen.

Opettaminen ei ole vain siirtoteorian mukaista tiedon siirtoa toisen ihmisen päähän. Opiskellessani kasvatustieteen perusopintoja, kirjoitin erilaisista teorioista ja mm. Opettajan tehtävä on transformoida eli muuntaa tuntemansa tietoaines sellaiseksi, jonka oppijat pystyvät omaksumaan. Pedagogisen ajattelun mukaan, kun tieto on myös opiskelijoiden, eikä vain opettajan päässä, tieto todentuu ja siitä syntyy jaettu kokemus. (Opettajan pedagoginen ajattelu, 2002, Opetuksen ja oppimisen perusteet, 2015).

Pyrin opetuksessani huomioimaan auditiivisen, kinesteettisen ja visuaalisen oppisen. Luotan myös tekemällä oppii -sanontaan, joka liittyy mielestäni myös emotionaalinen sitoutuminen -oppimistapahtumaan. Helpointa soluopetuksessa olisi, jos jokaisen päivän aluksi jakaisin opiskelijat ryhmään ja antaisin heille päivän aiheita purtavaksi ja opetettavaksi muille. Valitettavasti toisen asteen media-assistenttien kanssa tällaiset tehtävät ovat osoittautuneet useista yrityksistä huolimatta melko tehottomaksi. Opiskelijat tekevät tehtävät hutaisten, eivätkä tunnu vielä pystyvän tekemään näin laajoja ja itsenäistä otetta vaativia tehtäviä. Kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa kyseisiä tehtäviä pystyy jo kokeilemaan hyvin menestyksin. (Antoisien oppimiskokemusten määrittely, 2011).

Opiskellessani kasvatustieteen perusopintoja Helsingin Yliopistossa, kirjoitin erään opintojakson esseeseen kognitiivisesta suuntauksesta seuraavasti: ”Oleellista oli Säljön (2001, 54–58) mukaan se, ettei yksilö vastaanota tietoa passiivisesti, vaan tietoa käsitellään ja muokataan itsenäisesti, ja oppiminen olisi järkiperäistä. Sveitsiläinen Jean Piaget sekä hänen menetelmänsä opetustapojen kehittymiselle olivat merkityksellisiä, ja niiden vaikutuksia voi havaita joissakin koululaitoksissa vielä tänäkin päivänä. Säljön (2001, 59) mukaan Piaget’n menetelmässä tärkeintä oli siis sallia lapsille lupa kokeilla ja havaita asioita itse, eikä vaatia lapsilta asioiden ulkoa opettelua. Lapsien tuli ohjata omaa kehitystään.”

Lisääntyneen tiedon myötä ihmiset oppivat myös tallentamaan tietoa erilaisiin laitteisiin, ja näiden fyysisten laitteiden avulla ihminen on oppinut tallentamaan yhä enemmän tietoa. Kyseinen sosiokulttuurinen näkökulma määrittelee siis, että fyysisten laitteet medioivat todellisuutta ihmisille ja fyysisten laitteiden kanssa toimiminen on yksi keskeinen asia oppimiselle ja kehitykselle. Pelkkä ulkoa opettelu ei riitä.

Olen sitä mieltä, että ihminen oppii osittain järkiperäisesti, eli oppiminen on lähtöisin myös arkipäivän inhimillisistä toiminnoista. Sen lisäksi uskon siihen, että tietoa opitaan fyysisten ja älyllisten välineiden kautta. En sulkisi kumpaakaan vaihtoehtoa pois, sillä käytännön kokemuksen kautta olen huomannut, että laitteet itsessään eivät ole tae oppimisesta ja parhaiten oppii, kun opittu asia linkittyy selkeästi johonkin arkiseen toimeen (tai esimerkiksi työhön). Eli tästä syystä en luota työssäni pelkästään fyysisiin välineisiin, vaan luotan myös perinteisempiin käyttöteorioihin oppimisessa. Toisin sanoen välillä tiedon pänttääminen päähän (esim. termit) on hyvä asia, mutta sen voi oppia myös fyysisten laitteiden avustuksella.

Sosiokulttuurisessa näkökulmassa on mainittu, että ajattelu on muista riippuvaista. Jos tätä pohtii tarkemmin, tiedon hankkiminen ja pureskelu tapahtuvat parhaiten kollektiivisesti, eli yhteisöllisesti. Niinpä tämän pohjalta ryhmätöiden antaminen opiskelijoille on kannattavaa. Vygotskyn teorian mukaan ihmiset myös kehittyvät koko ajan, eli tavoitteenani on, että kun opiskelija käy koulussa, hänelle tarjotaan uutta tietoa, jotta opiskelijan osaaminen kehittyy.

Tavoitteeni opettajana on opettaa laajasti tuoreita asioista ja antaa opiskelijoille uusia näkemyksiä, sekä yrittää saada opiskelijat oivaltamaan tiedon linkittymisen muihin opetettaviin asioihin. Opiskelijoiden ongelmana ovat myöhästelyjen lisäksi myös poissaolot, joten riskinä jatkuvan uuden tiedon tarjoamisena on se, että monet jäävät jälkeen. Niinpä tässäkin asiassa täytyy löytää kultainen keskitie ja edetä ryhmän tarvitsemaa tahtia.

Tavoitteeni on kuitenkin, että kun opiskelijat tulevat kouluun, he saavat oppia eivätkä koe käyvänsä koulussa turhaan. Panostan opetuksen laatuun paljon ja pyrin koko ajan kehittämään uudenlaisia tehtäviä, jalostamaan hyvin toimineita tehtäviä, sekä jättämään pois huonompia tai ei niin kiinnostavia tehtäviä, sekä kehittämään niille uudenlaisia tapoja ottaa niitä takaisin opetukseen.

Opettajana koen olevani jatkuvassa kehitysprosessissa itsekin ja opin asioita yllä olevien teorioiden pohjalta koko ajan. Reflektoin muiden opettajien kokemuksia, millaisia tehtäviä he ovat teettäneet, tai mitä asioita he ovat opettaneet. Tutkin opetusuunnitelmaa ja niiden avattuja sisältöjä, sekä pyrin kohdistamaan kaikki tehtäväni selkeästi osaamiskriteereihin. Olen huomannut, että kaikki opettajat eivät tätä tee, ja se väillä heijastelee opiskelijoiden tyytymättömyytenä opintoihin.

Olen pyytänyt opiskelijoilta palautetta opintojaksojen jälkeen ja mitä paremmin olen itse valmistautunut opetukseen ja perehtynyt aiheeseen, sen paremmat arvioinnit kurssini usein saavat. Olen ollut tyytyväinen saamiini arvosanoihin, jotka ovat olleet yllättävän korkeita siihen nähden, että olen toiminut opettajana vasta kolmen lukuvuoden ajan. Jo ensimmäisenä vuonna keskiarvo palautteissa oli noin 3,5/5. Rakentavaa palautetta sain jonkin verran ja se liittyi usein siihen, että uusia asioita käytiin liian nopeasti tai toisten mielestä mentiin taas liian hitaasti.

Samaten jos jouduin pitämään kurssin, joka ei ollut täysin omaa alaani, palautteissa kävi selkeästi ilmi, että osaamistasoni opetettavaan aiheeseen ei ollut opiskelijoidenkaan mielestä tarpeeksi korkealla. Olen sen jälkeen pyrkinyt kehittämään osaamistani näissä asioissa, vaikka mielestäni parhainta olisi kehittää myös omia vahvuuksiaan.

Tänä kesänä, koulun valmistujaisjuhlissa toimialapäällikkömme piti puheen, jossa opiskelijat saivat ohjenuoran elämään: Kehitä vahvuuksia, älä heikkouksia. Tämä sitaatti jäi mieleeni, sillä usein muistutamme tätä asiaa myös media-alalta valmistuville opiskelijoille. Ala on niin laaja, ettei kaikkea ole mahdollista oppia täydellisesti ja on parasta kehittää vahvuuksia ja suuntautua alalla niihin tehtäviin. Media-alan opettajana kuitenkin tuntuu, että minun tulisikin osata kaikki täydellisesti. Koulussani kaikkien opettajien tulisi pystyä opettamaan kaikkia aineita, mutta ongelmia tuottaa alan laajuus.

Moni opettaja on erikoistunut mm. graafiseen suunnitteluun, kuvanmuokkaukseen ja valokuvaukseen, videoon ja ääneen, 3D:hen tai verkkotuotantoon. Haasteita tämän alan opettajana olemisessa on se, että kaikki opetettavat alueet tulisi hallita vähintäänkin hyvin ja sen lisäksi pitäisi pysyä ajan tasalla tekniikan kehittyessä ja ohjelmien päivittyessä. Mielestäni työympäristön tehtävä olisi ymmärtää tämä asia ja sen mahdottomuus. Jos kaikkien tulee opettaaa kaikkia aineita, eikä siten että opettaja opettaa vain vahvuusalueitaan, opetuksen laatu saattaa kärsiä ja opettajan työmotivaatio myös laskea. Keskustelin työkaverini kanssa ja hän sanoi, että vaikka hän joutuu liikkumaan eri toimipisteiden välillä, hän silti nauttii työpäivistään enemmän, koska saa opettaa juuri niitä hänelle mieluisia asioita.

Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt paljon töitä ja organisaation uudistuksesta johtuvien ongelmien takia kärsinyt mm. tiedonkulun puutteellisuudesta ja opetukseen liittyvän laitteiston hankkimisen vaikeudesta (säästöt). Olen myös huomannut, että säästöt liittyvät moniin muihinkin asioihin, kuten siihen, että opettajien ammattitaidon kehittämistä vaativia koulutuslupia ei juuri anneta, vaikka tietääkseni Opetushallitus juuri tukee näitä asioita.

Kärsivällisyyden kehittäminen ja miellyttämisenhalun väheneminen olisivat kuitenkin tavoitteenani kasvaessani kohti ammatillista opettajaa ja toivon, että Suomen tilanne ammatillisen koulutuksen suhteen paranee tulevina vuosina.

Opettajan pedagoginen ajattelu. 2002. Viitattu 12.6.2017. http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku1/sisalto1.htm

Antoisien oppimiskokeilujen määrittely. 2011. Viitattu 12.6.2017 https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/oppimisesta-ja-opettamisesta/antoisien-oppimiskokemusten-maeaerittely

Säljö, R. (2004). Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. WSOY. Luvut 1-6

Mörk, Enni. 2015. Opetuksen ja oppimisen perusteet. P3 essee. Viitattu 12.6.2017.




Janne Ronko:

Mitä ne ovat sitten, ne mahdolliset urapolut ammatillisille opettajalla?

Ammatillisen opettajan tulevaisuutta tuossa tulikin jo aika paljon pohdittua.

1. ammatillinen opettaja (kaikesta huolimatta)
2. opo, jatko-opintojen kautta
3. erityisopettaja, jatko-opintojen kautta. Voi työllistyä niihin normi amikseen, kuin erityiseenkin.
4. apulaisrehtori tai rehtori (täytyisi kai olla kokemusta siitä ammatillisesta opettajan työstä). Jatko-opintoja tarjotaan pientä pakettia, ei varsinaista rehtorikoulua.
5. ura ministeriössä
6. ura opetushallituksessa
7. sivistystoimenjohtaja (mielenkiintoinen murros tämän kanssa)
8. Aluehallintovirastossa on töitä informaatio-, ohjaus- ja kehittämistehtävissä. Osaava-hankkeet rahoitetaan ja haetaan tätä kautta.
9. Ura Euroopan Komissiossa, siellä mahdollisuus työtehtäviin esim. Erasmuksen parissa.
10. muut tehtävät ammatillisessa opetuksessa:

1. toimii ohjaajana, näitä olen tavannut muutaman. Tarkoittaa sitä, että erityisopetuksessa toimii ohjaajana, vaikka on hankkinut opettajan pätevyyden. On harvinaisempaa, että on ollut jo aiemmin opettaja, kuin että jatkaa ohjaajana sen jälkeen, kun on suorittanut opettajan opinnot.
2. asiantuntijatehtävät hankkeissa: oppilaitoksissa on koko ajan erinäisiä hankkeita meneillä, niissä voi toimia projektiluontoisesti määräajan. Sen jälkeen joko uuteen projektiin, tai takaisin opettajaksi. Hankkeissa voi olla myös mukana osa-aikaisesti, jolloin opetus jatkuu samoin osa-aikaisena.
3. asiantuntijatehtävät oppilaitoksessa: oppilaitoksissa on muutamia asiantuntijatehtäviä, joissa on eduksi jos on opettajakokemusta (ts. joita voi saada, kun tuntee koulun toimintatapoja):
1. koulutussuunnittelija
2. hankesihteeri
3. uraohjaaja

11. Muut työt. Ainakin olisi hyvä käydä vähän päivittämässä osaamistaan välillä. Työelämäjaksot ovat vähän nihkeitä, eikä aina niin hyvin toteutettuja, mutta kunnon toimivapaa vuodeksi tekisi monelle hyvää.